HILJAISELON JÄLKEEN...

Melkeen puolitoista vuotta näyttää olevan kulunut edellisestä postauksesta, hups! Kirjoittaminen on jäänyt useamman eri asian summana, mutta pikkuhiljaa yritän herätellä kirjoitteluintoani jälleen :) Tähän reilu vuoteen on mahtunut muunmuassa kasvattajan peruskurssin suorittaminen ja sen myötä kennelnimen saaminen, muutto ulkomaille ja nyt reilu viikko sitten muutto takaisin Suomeen, kunnes elokuussa lähdetään jälleen maailmalle. Aikamoista reissaamista siis, mutta Nova ja Kado ovat osoittautuneet oikein mallikkaiksi matkaajiksi ja kaikki on siis sujunut oikein hyvin.

Torstaina treffattiin pitkästä aikaa Janeten kanssa ja Nova pääsi leikkimään Neron kanssa. Sisarukset olivat aivan innoissaan, sillä olivat nähneet viimeksi viimevuoden marraskuussa meidän käydessä pikaisesti Suomessa, joten menoa riitti! Käytiin pitkällä lenkillä oikein ihanassa maastossa, josta löytyi niin metsää ja peltoa kuin kallioitakin ja lenkin päätteeksi kierrettiin rannan kautta, jossa koirat painelivat samantien veteen polskimaan. Superkiva iltapäivä kaikenkaikkiaan, joten palaillaankin siis kirjoittamisen pariin näiden torstaisten treffien kuvien myötä :)

joulukorttikuvia.

Viimeistä viikonloppua viedään ennen joulua ja saatiin tänään vihdoin otettua korttikuvat koirista! Pieniä riiviöitä kuvaamaan saapui aivan älyttömän lahjakas Heikki Salonen, joka on ottanut muunmuassa myös omat valmistujaiskuvani. Odotukset olivat mulla jälleen jo valmiiksi korkealla, mutta ne ylittyivät moninkertaisesti! Otettiin kuvat ihan täällä meillä kotona ja parvekkeelle osui aamupäivästä niin upea valo, että joulukuusikin pääsi nätisti koirien taustaksi. Onnistuneita kuvia tuli niin paljon, että seuraavaksi pitääkin sitten pohtia, mikä valitaan koristamaan eteenpäin lähetettäviä kortteja... Tässä muutama esimerkki tämän päivän saldosta:

zzz...

Muutamia kuvia viikonlopulta - tilanne on tosiaan vielä vahvasti tämä, että ainoat julkaisukelpoiset kuvat otetaan kaksikon nukkuessa, muuten ei pysy kukaan vauhdissa mukana:D Nova on alusta asti antanut Kadon tulla ihan viereen nukkumaan, ja selkeästi saattaa viivytellä pedissä herättyäänkin, ettei vain herättäisi pientä. Senverran syvää unta kuitenkin pentu vielä nukkuu, että eipä se kovin heppoisesti heräisi vaikka Nova tuosta nousisikin... Ellen sitten kaiva kameraa esille - sen avaaminen tuntuu aiheuttavan välittömästi riehurefleksin, joten hyvin usein yritänkin vain hipihiljaa zoomailla kauempaa:D

esittely - kado.

Tänään vihdoin koitti aamu, jolloin pakkasimme itsemme autoon ja suuntasimme kasvattajalle hakemaan poitsuamme kotiin. Kävimme alkuviikosta vielä toistamiseen katsomassa Kadoa ennen tämänpäiväistä hakua ja otimme Novan jo silloin mukaan tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Alusta asti juuri tämä kaksikko on tullut todella hienosti toimeen, joten oikea pentu osattiin kyllä valita:)

Kado on ihan toista maata Novan kanssa, vaikka onkin todella rohkea on silti melko rauhallinen ja leikkii paljon yksin leluillaan antaen Novan olla myös omissa oloissaan välillä. Todella ruuan perään on pikkumies, joten koulutuksesta uskoisin tulevan suhteellisen helppoa tämän kanssa, nyt jo ensimmäisenä päivänä ollaan alettu harjoittelemaan niitä perusjuttuja, lähinnä luoksetuloa ja ulkona hihnaan totuttelua sekä ylipäätään sitä, että minä olisin se maailman siistein tyyppi jolta saa herkkua:D

Hirveän hellyyttävä tapaus, melkoisen äänekäs kylläkin ja todella huomionkipeä ainakin vielä - saattaa mennä ihan täysin alkujännityksen piikkiin. Myös ulkonäöltään on ihan erilainen mitä Nova, urajiro on jo nyt todella selkeä ja pää shibamaisen pyöreä - korvat kun tuosta vielä nousisivat pienellä.

Kaikenkaikkiaan ensimmäinen päivä on mennyt jo oikeinkin mukavasti, muutamat pissat on tulleet sisälle, mutta ne on osattu tehdä hienosti lehdelle ja ulkonakin osaa kyllä tehdä heti tarpeensa.

Sekä kameran että puhelimen muistit alkavat jo nyt täyttyä kuvista, mutten löytänyt YHTÄKÄÄN muuta onnistunutta kuvaa:D Pitänee harjoitella tätä pentukuvaamista hieman enemmän, tosin myös kamera jolla ei kestäisi yli puolta minuuttia tarkentaa auttaisi huomattavasti vauhdissa mukana pysymisessä...

To be continued!

joulukalenteri ja pipariohje.

Niin vaan ollaan tätäkin vuotta päästy jo joulukuuhun asti, ja sain jopa toteutettua ajatukseni Novan joulukalenterista! Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja näin kahden päivän perusteella uskallan sanoa samaa myös neidin puolesta:D Jokaiselle päivälle on siis oma pieni pussinsa, josta paljastuu aina jokin pieni herkku aamuisin - on kananjalkoja, sonninsutia, naudan mahaa, henkitorvea sekä itseleipomiani koirapipareita, joiden ohjeen laitan postauksen loppuun. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, olivat meinaa erittäin helppoja tehdä ja ainakin täällä mentiin niistä niin sekaisin, että olen opettanut nyt kahden päivän aikana Novalle erilaisia temppuja ja käskyjä, joille se ei ole ennen edes korviaan lotkauttanut saati sitten suostunut tekemään!

Pipariohje on tosiaan peräisin lauantaiselta käynniltä Musti&Mirrissä, missä näitä oli karvakavereille tarjolla ohjeineen. Itse tein ohjeen tuplana ja sekoitin kaksi erilaista ruokapussia vehnäjauhoihin, joita kannattaa oikeasti laittaa reilusti - niin paljon, ettei taikina ota yhtään kiinni. Tajusin vasta toteutusvaiheessa, että eihän mulla ole lainkaan piparimuotteja, joten kätevästi sitten leikkasin kaulitusta taikinasta veitsellä erimallisia paloja:D Oma taikinani jäi myös hieman paksuksi, joten pidin sitä uunissa kiertoilmalla 150asteessa noin tunnin, ohuemmat piparit paistuvat varmasti nopeammin!

Suora kopio Musti&Mirrin ohjeesta siis alla:

joulun parhaat piparit koiramaiseen makuun

1 pussi natures:menu säilykeruokaa (300g)

2-4dl peruna- tai vehnäjauhoja

Sekoita jauhot säilykkeeseen rakennetta tunnustellen. Kun rakenne muistuttaa piparkakkutaikinaa, on jauhoja riittävästi.

Kauli taikina levyksi jauhotetulla pöydällä varoen, ettei utelias kuono eksy väliin.

Leikkaa taikina muoteilla sopiviksi pipareiksi, siirrä pellille lastalla. Nosta koira sivuun pelliltä ja kerro sille, että piparit syödään vasta kypsinä.

Paista piparit 175-asteisessa uunissa rapeiksi!

Reseptin kehittely: Anna-Riikka Laosmaa, avulias koemaistaja: Börje-bokseri

Kuten siis jo totesinkin, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Aika varmasti tulen itsekin näitä vielä uudestaankin leipomaan, senverran toimivia ovat koulutuksessa, että saa nähdä tuleeko enää koskaan toista yhtä toimivaa herkkua vastaan:D Ainoa juttu näissä on, että ovat paikkapaikoin hyvin kovia ja vaikeita murtaa pienemmiksi, tosin tähänkin olisi varmaan auttanut jos olisi paistanut pipareita hieman vähemmän aikaa... Kertokaahan ihmeessä, jos päädytte kokeilemaan! 

toinen koira.

Tosiaan, eiköhän se ole jo aika selvästi ilmennyt aiemmista vihjailuistani, että muutaman viikon kuluttua meille on kotiutumassa pieni shibaherra Novan kaveriksi.  Käytiin katsomassa pentuja tiistaina ensimmäistä kertaa, ja vaikkei Novankaan tulosta ole vielä kuin hieman reilu vuosi, oli sitä silti vaan unohtanut miten pieniä nuo pallerot oikeasti ovatkaan!

Pentuja on kaikenkaikkiaan neljä, yksi narttu ja kolme urosta. Suurimman osan vierailustamme pieni neiti nukkui sikeästi, mutta pojat jaksoivat hieman jo touhuta ja painia sekä keskenään että mukanamme viedyn Novan lempipupun kanssa. Kotiin palattuamme Nova haistelikin pitkän tovin pentujen tuoksuja jo hieman valmiiksi. Tarkoitus olisi käydä vielä toistamiseen kylässä ennen hakupäivää, vaikkei siihenkään ole enää kuin pari hassua viikkoa aikaa!

  

Mulla on ollut nimi päätettynä urospennulle jo silloin kun odotettiin Novan kotiutumista, ja vihdoin pääsen sen antamaan koira numero kakkoselle:) Vaikka melko julkisesti olenkin nimestä puhunut, niin pysyköön se täällä blogin puolella vielä toistaiseksi salaisuutena.

Novan kanssa käytiin tänään shibojen rotuesittelypäivillä Skanssin Musti&Mirrissä ja samalla hankin muutamat puuttuvat tavarat pentua varten: yksi ruokakippo lisää sekä peti vaihtui samalla isompaan, kummankin koiran menevään sekä ennenkaikkea vaaleaan, jossa eivät karvat ihan niin selkeästi näy mitä edellisessä mustassa... Muuta en sitten meinannutkaan hankkia etukäteen, pentupanta tulee varmaan kuitenkin mukana, joten alkuun mennään sillä ja kasvaessa kokeillaan josko Novan pieneksi jääneet pannat ja valjaat olisivat sopivia edes muutamien viikkojen-kuukausien ajan. Mennään sitten yhdessä poitsun kanssa sovittelemaan kunhan kasvaa:)

hetki vielä.

Blogi on tosiaan ollut pienen hetken yksityisenä, sillä olen kovasti yrittänyt muokkailla ulkoasua siinä kuitenkaan vielä toistaiseksi onnistumatta, joten näillä jatketaan vielä hetkix) Koitan ehtiä kirjoittaa jo heti huomenna (...tänään) hieman uutisia, nyt on pakko suunnata untenmaille!