Taas ajankohtaiseksi nousseen puheenaiheen myötä halusin kirjoittaa tänne ensimmäistä hieman syvällisempää tekstiä etenkin niille, jotka ensikertalaisina vasta suunnittelevat koiran ottoa. Postaus käsittelee tärkeitä huomioon otettavia asioita - joita on toki monia - mutta nostan tässä esille nyt ainoastaan muutamia. Toivottavasti juuri sinä luet ajatuksella.
1. Ihan ensimmäisenä pitäisi olla itsestään selvää, ettei koiran hankita missään nimessä ole kilpajuoksu. Asiaan on oikeasti perehdyttävä kunnolla ajan kanssa, ja vaikka kuinka olisi jo monia vuosia sitten päättänyt koiran hankinnasta ja vihdoin aika tulee otolliseksi, on siitä vielä pitkä matka pennun saamiseen. Ei niin, että mennään ajatuksella 'nyt voin ottaa koiran - otan ensimmäisen joka vastaan tulee'.
Ensimmäisenä vaiheena on edessä se tärkein: Mikä rotu sopii juuri minulle? Älä ota saksanpaimenkoiraa vaan koska olet sellaiseen joskus lapsena ihastunut tai chihuahuaa koska se on sopivan kokoinen ja söpö. Aina rotua valitessa pitää pystyä kysymään itseltään: Onko minulla rahkeita tähän koiraan? Lue kaikki tieto minkä vaan netistä ja kirjoista kyseisestä rodusta löydät. Kysele omistajilta ja kasvattajilta kokemuksia ja tapaa yksilöitä livenä. Kiinnitä huomiota ennenkaikkea terveyteen sekä luonteeseen ja liikunnantarpeeseen! Yhtenä esimerkkinä chihuahua on pienikokoinen, mutta siltä löytyy luonnetta vaikka muille jakaa, ja jos et ole valmistautunut tähän ja tiedosta mitä rotu ja sen kouluttaminen oikeasti vaatii, on sinulla hyvinkin äkkiä remmin toisessa päässä kaikelle ja kaikille räksyttävä ongelmakoira. Pieni koko vähentää tuhojen määrää, mutta se ei poista sitä faktaa, että koirasi on nyt käytösongelmainen - mitä jos saksanpaimenkoiran kokoinen koira käyttäytyisi samalla tavalla? Toisena esimerkkinä rodut jotka vaativat todella paljon aktiviteettia, mutta omistaja on arvioinut omat mahdollisuutensa täysin väärin. Kun koiralle ei tarjoa sen vaatimaa tekemistä, joka voi 'pahimmassa' tapauksessa olla monien kilometrien vedätystä jotta energiaa kuluu tarpeeksi, koira keksii sitä kyllä itse. Hyvin usein tämä näkyy nimenomaa asunnon tuhoamisena ja muuna häiriökäyttäytymisenä.
= Valitettavan usein törmää netissä myynti-ilmoituksiin, joissa myydään juuri niemomaa pentuiästä ulos kasvaneita teinejä 'muuttuneen elämäntilanteen' vuoksi. Suomennettuna tilanne siis on, että kun koira ei olekaan enää se söpö pentu eikä ole vieläkään oppinut tavoille (koulutuksen puutteellisuuden takia), se laitetaan kiertoon kun ei jakseta tai osata asialle mitään tehdä.
= 1. Kappaleen peruskäsky: Valitse rotusi huolellisesti ja rehellisesti omien kykyjesi mukaan! Vaihtoehtoja on niin monia, että varmasti löytyy se oikea koira vaikkei sitä ensimmäistä vaihtoehtoa pystyisikään ottamaan. Myös minulla on useita haaverotuja joista pidän todella, mutta joita en tule ikinä ottamaan, sillä ne eivät ole niitä 'minun koiriani'. Ole siis realistinen!
2. Seuraavaksi päästään aiheeseen - tai ainakin edes hieman sivutaan sitä - joka nimenomaan sai minut kirjoittamaan tämän postauksen: Kasvattajan valitseminen. Helpoiten tietoa saat rodun kasvattajista rotuyhdistyksen sivuilta, joissa on kasvattajalistalla listattuna ne, jotka ovat yhdistyksen säännöt hyväksyneet (näin ainakin shiboilla, en tiedä mikä käytäntö tarkkaan ottaen muilla on, mutta lista jokatapauksessa löytyy). Usealla kasvattajalla on myös omat nettisivut, joista pääset lukemaan kasvattajista tarkemmin. Kasvattajat tapaavat mielellään rodusta kiinnostuneita, joten ole rohkeasti yhteydessä sopivilta vaikuttaviin ja kysy jos pääsisit tutustumaan - näin pääset helposti näkemään eläinten elinolot, tapaamaan erilaisia rodun yksilöitä sekä keskustelemaan kasvattajan kanssa hänen toiveistaan ja tavoitteistaan kasvattamisessa. Hyvät kasvattajat myös takaavat pentujensa ostajille elinikäisen tuen, joten jos mahdollista, valitse kasvattaja jonka kanssa tulet hyvin toimeen.
Kaikki rodut eivät kuulu PEVISA:n (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), mutta
vastuullinen kasvattaja tutkituttaa ainakin jalostukseen käyttämänsä koirat. Tämä on hyvin rotukohtaista, mutta itse olen todella tarkka eläinten terveydestä, enkä ikinä ottaisi pentua tutkimattomista vanhemmista. Erityisen tärkeää tämä on juurikin kaikkein sairaimmiksi luokitelluilla roduilla, mutta valitettavasti nimenomaa näitä harvoin tutkitaan, kun taas esimerkiksi shiba kuuluu nykyään pevisaan, vaikka on yleisesti ottaen hyvin terve rotu. Tutkituista vanhemmista pennun ottaminen osoittaa myös vastuullisuutta ostajan puolelta, joten
uskalla vaatia takuita terveydestä! Älä ole sinisilmäinen ja usko kasvattajan sanaan ilman todisteita - tietäessäsi koiran kennelnimen voit helposti tutkia sen tietoja
jalostusnetissä. Kun tiedät vähintään pennun vanhempien terveystilanteen, on paljon todennäköisempää välttyä ikäviltä yllätyksiltä jatkossa. Poikkeuksia tottakai löytyy ja joskus kaikkein terveimmästäkin yhdistelmästä tullut pentu saattaa yllättäen sairastua, mutta nämä ovat asia erikseen.
= Kasvattajan sanaan luottamisesta vielä tarkemmin tässä lyhyessä yhteenvedossa, sillä tämä on se aihe joka sai minut postauksen kirjoittamaan (huom. kyseessä ulkomaalainen kasvattaja, jolta on tuotu useampia koiria myös Suomeen): kyseinen nimeltämainitsematon kasvattaja on rekisteröintikiellossa, sillä on mm. pennuttanut narttujaan aivan liian tiheään ja liian nuorena. Pennuille on ilmoitettu rekisteriin täysin eri vanhemmat mitä oikeasti, jotta toiminnasta ei olisi minkäännäköistä todistetta - selvemmin on siis ilmoitettu pentueen vanhemmiksi sellaiset koirat, joilla sillä hetkellä olisi ollut hyväksyttävää olla pentuja joko oikean iän, terveyden tai edellisestä pentueesta kuluneen ajan vuoksi. Näitä pentuja on tuotu myös siis Suomeen, kun ei olla asiaa tarpeeksi tutkittu ja näin toiminnasta tiedetty. Lähes jokaisen rodun parista löytyy jonkinasteista tehtailua, jonka vuoksi ei voi ikinä olla tarpeeksi varovainen!
= 2. Kappaleen peruskäsky: Valitse kasvattajasi tarkkaan, vaadi nähdä emä sekä pennut yhdessä ennen luovutusta ja osta aina rekisteröity pentu! Vastuullinen kasvattaja on kennelliiton jäsen, hän hoitaa pentujen terveystarkastukset, sirutukset ja reksiteröinnin ennen luovutusta ja pentua pitää päästä katsomaan vähintään kerran ennen ostopäätöstä.
3. Viimeisenä haluan käsitellä vielä sekarotuiset omana aiheenaan, sillä niitten kanssa harvoin pätee ylläkirjoittamani. Puretaan heti alkuun se yleisin harhaluulo, että sekarotuiset olisivat automaattisesti rotukoiria terveempiä. Jos nyt heittäisin tähän kaikkein radikaalimmat esimerkit, mitä veikkaatte onko terveempi tutkituista vanhemmista otettu shiba vai sekarotuinen jossa englanninbulldoggia, mopsia ja cavaleria? Niimpä. Myöskään väitteelle ei ole minkäännäköistä tukea sen takia, että sekarotuisia ei vielä nykyäänkään lähes kukaan tutkituta, joten periytyvät sekä muut sairaudet jäävät lähes poikkeuksetta tiedostamatta, kun taas rotukoirien kattava tutkituttaminen ja tulosten näkyminen julkisesti tietysti tarkoittaa myös niitten huonojen tulosten julkistamista.
Itse henkilökohtaisesti olen ehdottomasti sekarotuisten jalostusta vastaan (taino yleisesti jopa rotukoirien pennutusta), ellei pystytä kertomaan tarkasti miten kyseinen pentue edistää rotua/rotuja. Se, että oma koira nyt sattuu olemaan ihana ja sille halutaan pennut edes kerran ei todellakaan ole syy! Tätä ei nyt kuitenkaan saa missään nimessä sekoittaa siihen, että pitäisin sekarotuista koiraa mitenkään alempiarvoisena tai vähemmän rakkaana perheenjäsenenä, en todellakaan! Tässä kohtaa tulee kuitenkin huomioida 1. ja 2. kohtien pointit entistä tarkemmin: miten voit olla varma kyseisen koiran soveltuvuudesta juuri sinulle, jos et yhtään tiedä mitä kaikkea rotuja se sisältää tai minkälaisia luonteenpiirteitä saattaa periytyä? Entä koiran terveys jos vanhempia ei ole tutkittu, tai kasvattajan apu jos myöhemmin tulee ongelmia? Sekarotuisten pennutus on hyvin usein myös pentutehtailun puolelle kallistuvaa, yhdistellään mitkä koirat sattuu ja tehdään voittoa kun ihmiset ostavat täysin ylihinnoiteltuja mutta niin söpöjä pentuja joita ei ole tarvinnut edes rekisteröidä, tutkia tai siruttaa.
Tiedän, että on olemassa ainakin muutama kasvattaja joka tarkoituksellisesti kasvattaa sekarotuisia, tai sellaisia joille ihan oikeasti tulee puhtaita vahinkoja, mutta edelleen painotan sitä sinisilmäisyyttä.
= 3. Kappaleen peruskäsky: Vastuullinen sekarotuisten kasvattaja ei siis eroa mitenkään rotukoirien kasvattajista, vaan hoitaa asiallisesti pentueensa eläinlääkäritarkastukset ja muut (tiesithän, että myös sekarotuisille on olemassa oma rekisterinsä?) sekä käyttää pennutukseen terveitä yksilöitä. Sellaiset taas joille pentue on oikeasti täysi vahinko eikä taustalla ole tehtailun makua, ei pyydä pennuistaan kuin nimellisen korvauksen pienestä vaivannäöstään ja kiinnittää huomiota ensisijaisesti siihen, että pennut pääsevät rakastaviin ja osaaviin koteihin.
---------------------------------------------------------------------------------------
Ole siis vastuullinen äläkä tue pentutehtailua! Kiinnitä pennussa huomiota terveyteen sekä siihen onko kyseisen rodun luonne ja käyttötarkoitus omiin toiveisiisi tai jaksamiseesi soveltuvaa. Ole realistinen! Rotujen kirjosta löytyy varmasti se oikea juuri sinulle!
Tältä sivustolta löytyy lista kaikista FCI:n hyväksymistä roduista ja myös muutamista ulkopuolisista sekä kattavat kuvaukset luonteesta, käyttötarkoituksesta ja terveydestä. Suosittelen tutustumaan!
Lopuksi: Onnea rodun valintaan sekä pennun etsintään!:)
