nastolan erikoisnäyttely 2015.

Mistäpä sitä edes aloittais... Suunnattiin tänään siis ennen aamu seitsemää auto kohti Nastolaa, jossa järjestettiin Suomen Seurakoirayhdistyksen toimesta erikoisnäyttely FCI -ryhmille 1, 2, 5, 6 ja 9. Shiboja oli tosiaan ilmoittautunut mukaan 30, joten lähdin jo valmiiksi kaikkeen varautuneena liikkeelle, sillä esim. väritykseltään ja muodoltaan Nova ei ole ihan vielä valmis, jonka luulin kuitenkin 'sallittavan' vasta 10kk ikäiselle junnuluokkalaiselle. Tulos oli kuitenkin jotain mitä en todellakaan olisi osannut odottaa...

Eikä siis hyvään suuntaan, jos tuosta nyt sen kuvan sai. Meitä ennen ehti mennä lukuisa määrä muita shiboja, jotka seurattuamme huomasimme tuomarin olleen melkoinen ERI -kone, jakoi tuon parhaimman tittelin lähestulkoon jokaiselle, ja SA:n sai myös moni. En odottanut itse siis Novalle tuota ERI:ä, mutta en kyllä todellakaan H:ta jonka lopulta saimme. Tai edes tuo H ei olisi ollut mielessäni niin hirveä pettymys, jos olisin saanut sen tuomarilta hieman asiallisempaan sävyyn.

Tiivistettynä Nova oli siis ilmeisesti täysin vastakohta kaikesta mistä hän pitää, oli 'aivan liian pieni joka tavalla', vääränlaiset korvat, virheellisen mallinen pää, ei poskia, häntä ei ollut sitä mitä olisi pitänyt olla eikä ollut urajiroa ollenkaan. Ja kaikki tämä siis vasta alle vuoden ikäisellä, onhan tietenkin niitäkin jotka ovat jo pentuluokassa täydellisessä turkissa ja muodossa, mutta tosiaan ajattelin ettei meitä nyt ihan noin paljoa rokotettaisi junnuluokassa varsinkaan, kun kaikki muut tuomarit ovat aina kehuneet ja Raumallakin selvästi todella tiukka tuomari meille antoi EH:n. No, kaikki tuomarit ovat erilaisia, ei tälle mitään voix(

Arvostelujen laajuudesta pitää kyllä antaa plussaa tuomarille, lappu on ihan täynnä tekstiä ja tuomari kävi vielä henkilökohtaisesti jokaiselle selittämässä miksi antoi kyseisen arvostelun. Kuitenkin toteutuksesta olin jälleen lähes tyrmistynyt, tuomari totesi mulle kaikki viat lueteltuaan, että 'kyllä varmaan itsekin olet näistä tietoinen, joten miksi toit tällaisen koiran näyttelyyn?'. Parempi onni ensi kerralla, eikö?

Loppuun vielä kehaisen tuota pikku rimpulaani, vielä meillä on tekemistä kärsivällisyyden kanssa, mutta neiti jaksoi todella hienosti ja musta esiintyi paremmin kuin koskaan vielä ennen<3 Harjoitusta, harjoitusta...

ajatusvirtaa ja kuvaupdatea.

Arvatkaa kuka on vihdoin alkanut tiputtaa karvaansa oikeen kunnon tupoissa ja pöllyissä... Ja arvatkaa pitäiskö samaisen neidin esiintyä sunnuntaina Nastolan erikoisnäyttelyssä 30 muun shiban joukossa... No tottakai, miten sattuikaan! Eipä siinä sit mitään, ei me nyt menemättä silti jätetä, otetaan vaan sit hyvänä harjoituksena vaikkei minkäännäköistä menestystä tulisikaanx)

Paljon on taas tapahtunut sinänsä, mutta ei silti mitään erityistä kirjoitettavaa, joten ajatusten suoltamiseksi taitaa tämäkin postaus mennä. Kuvina toimii muutaman viikon takaisen koirapuistoreissun saldo, mulla on tosiaan kone lagaillut pahemman kerran, mutta nyt suostuu pelittämään ainakin jotenkin, joten sain vihdoin nämä julkaistua! Vieläkin tä on kyllä melkoista tuskaa, joten tarvinee viedä johonkin liikkeeseen tsekattavaksi, itse veikkaan virustorjunnan päivityksen riittämistä (jos mulla sellaista edes on... heh), mutta saa nähdä.

Mua harmittaa ihan hirveästi, sillä meidän piti aloittaa tänään agilityn peruskurssi, mutta useamman muuttujan summana ei nyt onnistukaan! Kaikken eniten mua ärsyttää Novan puolesta kun olen nähnyt miten paljon se agilitysta nauttii eikä nyt pääsekään, mutta eihän se onneksi mitään ymmärrä. Mennään sit seuraavalle kurssille kun alkaax) Lämpö ei Novaa näytä kyllä yhtään häiritsevän, se viihtyy vaikka koko päivän parvekkeella auringossa loikoillen. Ulkoillessa ollaan kyllä tietenkin jätetty kaikki turhan raskas, puistoilemassakin käydään vasta myöhemmin illalla ja päivisin tulee enemmänkin lähdettyä tuonne Ruissaloon, jossa pääsee veteen viilentymään. Viime kerralla Novalla oli ihana rottweilernarttu seurana, jonka kanssa oli ihana hepuloida rannalla, vaikka toinen olikin jo vähän vanhempix) Perään uimaan ei Nova kyllä vieläkään uskaltanut lähteä, mutta kahlaili kuitenkin taas jonkunverran - eipä tuolloin edes kovin kuuma päivä ollutkaan.

Mutta mutta, kuvia jälleen, palaillaan!

Siis tämä kuva oli niiiiiiiiiiiiin pakko julkaista, en vaan pysty lopettamaan tälle nauramista! Novan ilme on jotain niin parhautta, näyttää mun mielestä hevoselta ja Joonaksen mielestä siltä memeltä jossa pikkutyttö juoksee karkuun kanankoiven kanssa, tiedättehän sen?? #mymomsaysiamspecial

lits, läts ja loiskis!

Ihanaa maanantaita ja alkanutta viikkoa! Sain vihdoin taas aikaiseksi muokata ulkoasua suuntaan johon olen oikeasti tyytyväinen, ja pikkuhiljaa alkaa näyttää kivalta. Kuulumisiakin on tullut kirjoiteltua taas turhan harvakseltaan, mutta nyt mulla olis tossa julkaisua vaille valmiina yli 30 kuvaa! Ongelmana on, miten monta kuvaa kehtaan tunkea yhteen postaukseen tai montaako lausetta kohden:D Nyt on kuitenkin ollut edes muutamana päivänä niin kiva ja kesäinen ilma, että lähdettiin mun vihdoin takaisin Suomeen palanneen siskoni kanssa ulos nauttimaan, ja Nova pääsi ensimmäistä kertaa ihmettelemään ihan oikeaa vettä (koirapuiston kuralätäköitä ei lasketa)!

Suunnattiin siis niinkin yllätyksenä tulevaan paikkaan kuin Ruissaloon! Käveltiin ensin jonkinmatkaa Saaronniemeen, jossa pysähdyttiin hetkeksi riehumaan koirapuistoon ennen rannalle jatkamista. Nova löysi puistosta rakkautensa jättikokoisen kepin, jonka perässä ja kanssa olis voitu juosta vaikka koko päivä! Mulla on siis ilmiselvästi joku noutajamixi shiban sijaan:D Puiston pohja oli ainakin mulle suureksi yllätykseksi karheaa sorapohjaa, mutta eipä se tuon menoa näyttänyt onneksi sen kummemmin haittaavan. Muuten tykkäsin paljon, oli reilusti tilaa riehua ja juosta, omistajille oli penkit jos olisi sattunut väsy yllättämään ja olipa tuolla pari puutakin istutettu sekä useampia isoja kiviä sekä tukkeja poikittain. Keppi vei kyllä kuitenkin tälläkertaa voiton.

Ennen reissua käytiin Musti&Mirri -liikkeen kautta hakemassa neidille uudet valjaat. Olisin itse halunnut kovasti Novalle Hurtan T-malliset valjaat, mutta ne eivät sopineet malliltaan sitten ollenkaan. Toisena vaihtoehtona olivat Rukan Y-valjaat jollaisia meiltä löytyy jo kaksin kappalein. Tykkään kovasti, mutta ne ovat Novalle vielä hieman isot joten yhtä kokoa pienempiä lähdettiin kokeilemaan. Myös niitten kanssa kuitenkin kävi niin, että ne olivat aivan liian pitkät Novalle ja vetivät selän ihan köyryyn. No, tutuilla valjailla mentiin sitten jälleen, tykkään tosta ihanan pirteästä väriyhdistelmästä! Hankittiin vihdoin myös flexi juuri tällaisia metsä- ja uintireissuja varten, kaupungissa mennään yhä lyhyellä hihnalla.
Niin ja muuten; unohdin ihan mainita, keihin törmättiin puistossa! Arvatkaa muuten oliko keppi jonkun muunkin lempparix) Lopulta kaiken väännön jälkeen se menikin sitten katki ja kummatkin mutustelivat omia puoliskojaan tyytyväisenä.

Tekstin keksiminen alkaa pikkuhiljaa tuottaa jonkinmoista päänvaivaa, mun tarvis oppia laittamaan meidän tapahtumia aina johonkin ylös heti, että muistaisin sitten aina mistä kirjoittaa kun tänne blogin puolelle taas eksyn. Kuitenkaan viimeaikoina ei mitään niin kovin ihmeellistä ole tapahtunut, Nova on siirtynyt nyt ilmojen lämmettyä hengailemaan lähes täysin parvekkeelle, neiti on muunmuassa itse kantanut taljansa sinne ja vielä suoraan aurinkoon. Mulla kasvaa aina huoli kun tuo lojuu suorassa auringossa ties kuinka kauan eikä suostu tulemaan pois tai siirtymään edes varjoon:D Kannan sen aina muutamaan otteeseen pois sieltä vesikipolle, mutta samantien kipittää takaisin, ei auta myöskään jos vesikipon kantaa parvekkeelle. No mutta, ainakin vielä luotan siihen ettei tuo nyt itseään lämpöhavaukseen väkisin tapa.

Säästin ihan tarkoituksella postauksen loppuun otsikon mukaisen tapahtuman, Nova tykkäsi kyllä alkujännityksen jälkeen vähän kahlailla, mutta heti jos heitti keppiä vähänkään turhan pitkälle, yritti neiti vaan kauhoa sitä sieltä lähemmäs etutassullaan sen sijaan, että olisi itse mennyt yhtään syvemmälle:D Hieman inhottavalta taisi siis tuntua vielä, vaikka paikalla oli muutama muukin koira näyttämässä esimerkkiä. Kivikossa oli kuitenkin kiva taiteilla, ja aivan omien odotuksieni mukaisesti kävihän siinä lopulta niin, että tuo molskahti vahingossa liukkaalta kiveltä suoraan veteen:D Kamala koiranomistaja seurasi hieman (...) huvittuneena vieressä, kun toinen räpiköi itsensä ylös sieltä. Voisimpa edes yrittää kuvailla teille Novan ilmettä vedestä, mutta se oli niin priceless! Ei näyttänyt kuitenkaan mitään hirveitä traumoja jääneen, sillä pian jatkui jo leikki toisten koirien kanssa ihan entiseen malliin.

Sellainen reissu siis lauantaina! Märkä, mutta väsynyt ja ainakin toivottavasti onnellinen koira simahti samantien jo autoon monen tunnin ulkoilun jälkeen, ja kotona syötyään nukkuikin pitkälle iltaanx) Nyt onkin taas luvattu kovasti sadetta, mutta toivotaan ilmojen tästä pian taas lämpenevän!