Heipsan! Tämännäköinen pikkuneiti - Nova nimeltään - olisi tosiaan saavuttamassa luovutusiän ensiviikon sunnuntaina, jolloin suuntaammekin yhdessä poikaystäväni kanssa hakemaan riiviömme kotiin. Kaikki tavarat ovatkin jo aikalailla valmiina odottamassa pientä tassuttelijaa, joten sunnuntai voisi minun puolestani olla jo vaikka huomenna!
Ajatus blogista lähti alunperin sen takia, että mua itseäni ärsytti hirveästi kun en rodusta kiinnostuttuani löytänyt siitä 'tarpeeksi' tietoa. Päätin joskus, että sitten kun itse olen vihdoin oman kippuran omistaja, haluan antaa myös muille vielä tietämättömille jonkinnäköisen väylän, jonka kautta on mahdollista lueskella enemmän. Shiba inu -rotu on vielä kohtalaisen tuntematon täällä Suomessa, joten tietoa, kasvattajia ja näinollen myöskin pentueita on melko harvassa.
Rodun pariin eksyin joskus hyvinkin perinteisen tavan mukaisesti, eli löysin rotukirjasta kuvan 'kivan näköisestä' koirasta. Jäin ihmettelemään, miksen ole ennen kyseisestä rodusta kuullut, ja lähdin etsimään lisää tietoa. Mitä enemmän luin, sitä enemmän siitä pidin ja tulin yhä varmemmaksi, että olin löytänyt itselleni täysin sopivan koiran. Muina vaihtoehtoina minulla on aina ollut myöskin joitain isompia rotuja, mutta näin kerrostalokaksiossa asuvana jäivät ne lähinnä tuon kokonsa takia pois. Shiba vei voiton myös pitkäikäisyytensä sekä terveytensä puolesta.
Puolivuotta sitten alkoikin se varsinainen oman pennun metsästys. Lähettelin sähköposteja useille kasvattajille ja osan kanssa juttelimmekin enemmän. Alunperin kyselin mahdollisia ensi kevään pentueita, koska mulla ei ollut aavistustakaan, että mahdollisuus olisi jo aiempiin pentueisiin: pennut kun tuntuvat menevän niin sanotusti kuin kuumille kiville. Muutamaan paikkaan oli kuitenkin suunniteltu vielä tämän vuoden puolella pentuja, ja heidän luonaan kävimmekin vierailemassa ja tutustumassa koiriin.
Miten sitten löysin sen 'oman' pentueen? Tutustuin netissä erääseen henkilöön, kun kuulimme olevamme kiinnostuneita samasta rodusta. Valittelin hänelle, miten meidän toivomamme pentuesuunnitelmat menivät enemmän tai vähemmän mönkään, jolloin hän vinkkasi mulle vielä mahdollisesti vapaana olevasta narttupennusta. Laitoin äkkiä kasvattajalle viestiä ja pian oli meillä alustava varaus tuohon prinsessaan. Onneksi sattui kasvattaja olemaan ilmeisesti juuri silloin koneella, sillä en tiedä miten olisi omat hermot kestäneet jos en olisi pikaista vastausta saanut; muistan vieläkin miten innoissani istuin naama ruudussa kiinni ja päivitin sähköpostia vähintään puolen minuutin välein josko olisi vastausta jo tullut! Nyt jälkeenpäin naurattaa, mutta silloin oli kyllä vaikea kirjoittaa edes viestiä poikaystävälle kun kädet tärisi jännityksestä niin paljon! Soitin myös äidilleni heti sovittuani pennun varauksesta ja samat asiat piti selittää alusta alkaen uudestaan seuraavana päivänä kun menin käymään; ei ollut mitään tolkkua puheesta saanut!
4 viikon ikäisiä pentuja kävin siis katsomassa reilu pariviikkoa sitten ja viikkoa myöhemmin vielä yhdessä poikaystäväni kanssa. Juuri Novaa - pentueen pienintä, tumminta ja reippainta narttupentua - olin salaa toivonutkin kuvien ja kasvattajan kertomusten perusteella, ja ekalla vierailulla juuri hän vipelsi sieltä moikkaamaan. Olen myös jossainmäärin haaveillut joskus itsekin kasvattamisesta, mutta ainakin näin ensimmäisen oman koiran kanssa se yhdessä harrastaminen ja tekeminen meni senverran edelle, että meille varmistui tuo aktiivinen ja rohkea pentu.
Postauksen kuvat ovat kasvattajan eilen ottamia 6viikkoiskuvia. Alusta asti ollaan saatu aina viikoittain kuvat joista on ihana seurailla pentujen kasvamista, iso kiitos siis Miialle vielä näistäkin! Tuntuu niin hassulta, että vasta viikko sitten oltiin kylässä; miten aika voikaan mennä näin älyttömän hitaasti tämän asian suhteen? Myöskin näissä kuvissa näyttää neiti jo niin paljon isommalta mitä viikko sitten, ettei samaksi edes meinaa uskoa!
Saatan vielä myöhemmin esitellä itseni erikseen, mutta ainakin näin alkuun pysytään siinä pääasiassa:) Ja ettei ihan liian monimutkaiseksi mene, niin taidan minäkin väsätä vielä toisen samanlaisen postauksen Janeten kanssa, nimittäin sen tarvikepostauksen! Toivottavasti sen jälkeen pääsisinkin jo kirjoittelemaan uudessa kodissaan vipeltävästä kippurasta...
4 viikon ikäisiä pentuja kävin siis katsomassa reilu pariviikkoa sitten ja viikkoa myöhemmin vielä yhdessä poikaystäväni kanssa. Juuri Novaa - pentueen pienintä, tumminta ja reippainta narttupentua - olin salaa toivonutkin kuvien ja kasvattajan kertomusten perusteella, ja ekalla vierailulla juuri hän vipelsi sieltä moikkaamaan. Olen myös jossainmäärin haaveillut joskus itsekin kasvattamisesta, mutta ainakin näin ensimmäisen oman koiran kanssa se yhdessä harrastaminen ja tekeminen meni senverran edelle, että meille varmistui tuo aktiivinen ja rohkea pentu.
Postauksen kuvat ovat kasvattajan eilen ottamia 6viikkoiskuvia. Alusta asti ollaan saatu aina viikoittain kuvat joista on ihana seurailla pentujen kasvamista, iso kiitos siis Miialle vielä näistäkin! Tuntuu niin hassulta, että vasta viikko sitten oltiin kylässä; miten aika voikaan mennä näin älyttömän hitaasti tämän asian suhteen? Myöskin näissä kuvissa näyttää neiti jo niin paljon isommalta mitä viikko sitten, ettei samaksi edes meinaa uskoa!
Saatan vielä myöhemmin esitellä itseni erikseen, mutta ainakin näin alkuun pysytään siinä pääasiassa:) Ja ettei ihan liian monimutkaiseksi mene, niin taidan minäkin väsätä vielä toisen samanlaisen postauksen Janeten kanssa, nimittäin sen tarvikepostauksen! Toivottavasti sen jälkeen pääsisinkin jo kirjoittelemaan uudessa kodissaan vipeltävästä kippurasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti