Heipsan! Niin nopsaan se aika vaan kuluu, että kohta ollaan jo kymppi ylitetty ja mm. rokotukset lähestyvät hurjaa vauhtia, joitten jälkeen päästäänkin sitten riehumaan vähän vapaammin ja ennen kaikkea vihdoin noihin koirapuistoihin! Eilisessä punnituksessa päästiin jo melkein kolmeen kiloon, joten äkkiä tuo neiti myös kasvaa, vaikkei silti veljiensä tasolle taida yltääx)
Tähän mennessä tämän viikon kohokohta on ehdottomasti ollut eilinen visiitti mun serkulleni, jonka luona käytiin moikkaamassa hänen superisoa rhodesiankoiraansa Miloax) Alkuun Nova suunnisti heti tuttuun tapaan (tätä on tosiaan käynyt aiemminkin kylässä) toisen lelu- ja luukorille ja iski hampaansa kiinni luuhun ennen kuin edes huomasi toisen koiran olemassaoloa. Milo odotteli alkuun portin takana; 35kiloinen pentu kun ei välttämättä osaa innostuneena ottaa huomioon sitä omaa kokoaan kun haluaisi vaan leikkiä toisen kanssax) Tutustutettiin koiria ensin niin, että nostin Novan syliini sohvalle jossa Milo kävi neitiä sitten ensin haistelemassa rauhassa. Hieman taisi Nova silti jännittää, kun alkuun piti hirveästi haukahdella taino kiljahdella Milolle eikä päästetty mielellään hirveän lähelle.
Alkujännityksen jälkeen uskalsivat kuitenkin jo hienosti leikkiä rauhassa, ja jos Novan mielestä Milo kävi liian innokkaaksi, pääsi pöydän väliin sopivasti isompaa piiloon. Vähän ajan päästä väsymys pääsikin jo yllättämään ja uskallettiin jopa syödä samaa luuta yhtaikaa ja tuhista ihan lähekkäinx) Milon pedissä oli myös herättyä kiva painia; siinä osasi isompi pysyä koko ajan maassa jolloin pikkuneiti tomera yritti jopa kiipeillä toisen päällä meiningillä 'jos tuota voisi vaikka vähän koittaa alistaa', hah. Onnistunut kyläilyreissu oli siis kaikenkaikkiaan ja omistaja on superonnellinen, että ensimmäisen kokemukset oikeasti isomman koiran kanssa olivat näin positiivisia ja neiti saa vain toivottavasti lisää rohkeutta, mutta myös varovaisuutta, nöyryyttä ja ymmärrystä miten toimia vieraitten kanssa.
Sellaista siis päästy kokemaan jo tiistaihin mennessä, ja tänään olisi tarkoitus taas suunnistaa Lemmikkiasemalle pentutreffeihin tapaamaan taas uusia ja uusia pieniäx) Olen itsekin ihan älyttömästi enemmän menossa Novan myötä; ennen kun päivät menivät usein vain yksin omia juttuja hoitaessa ja kotona Netflixin äärellä vaan lojuessa, niin nykyään täällä on suunnilleen joka viikko ainakin parina päivänä joku kylässä ja vastaavasti me ollaan paljon käyty myös muualla. Varmasti kuulostaa ihan itsestäänselvyydeltä että näin tapahtuu kun koira taloon tulee, mutta mä en osannut silti ajatella tai varautua tähän. En silti muuttais yhtään mitään, Novasta on tullut meille ihan hurjan rakas jo näissä kolmessa viikossa, ja ihana nähdä miten Joonaskin tulee niin hyvin toimeen pienen kanssax) Ensin touhutaan yhdessä ja sitten on kiva vaan lojua sohvalla hauva sylissä ja lähettää mulle kuvia sylivauvasta töihin! Hah
Alkujännityksen jälkeen uskalsivat kuitenkin jo hienosti leikkiä rauhassa, ja jos Novan mielestä Milo kävi liian innokkaaksi, pääsi pöydän väliin sopivasti isompaa piiloon. Vähän ajan päästä väsymys pääsikin jo yllättämään ja uskallettiin jopa syödä samaa luuta yhtaikaa ja tuhista ihan lähekkäinx) Milon pedissä oli myös herättyä kiva painia; siinä osasi isompi pysyä koko ajan maassa jolloin pikkuneiti tomera yritti jopa kiipeillä toisen päällä meiningillä 'jos tuota voisi vaikka vähän koittaa alistaa', hah. Onnistunut kyläilyreissu oli siis kaikenkaikkiaan ja omistaja on superonnellinen, että ensimmäisen kokemukset oikeasti isomman koiran kanssa olivat näin positiivisia ja neiti saa vain toivottavasti lisää rohkeutta, mutta myös varovaisuutta, nöyryyttä ja ymmärrystä miten toimia vieraitten kanssa.
Sellaista siis päästy kokemaan jo tiistaihin mennessä, ja tänään olisi tarkoitus taas suunnistaa Lemmikkiasemalle pentutreffeihin tapaamaan taas uusia ja uusia pieniäx) Olen itsekin ihan älyttömästi enemmän menossa Novan myötä; ennen kun päivät menivät usein vain yksin omia juttuja hoitaessa ja kotona Netflixin äärellä vaan lojuessa, niin nykyään täällä on suunnilleen joka viikko ainakin parina päivänä joku kylässä ja vastaavasti me ollaan paljon käyty myös muualla. Varmasti kuulostaa ihan itsestäänselvyydeltä että näin tapahtuu kun koira taloon tulee, mutta mä en osannut silti ajatella tai varautua tähän. En silti muuttais yhtään mitään, Novasta on tullut meille ihan hurjan rakas jo näissä kolmessa viikossa, ja ihana nähdä miten Joonaskin tulee niin hyvin toimeen pienen kanssax) Ensin touhutaan yhdessä ja sitten on kiva vaan lojua sohvalla hauva sylissä ja lähettää mulle kuvia sylivauvasta töihin! Hah
Kivaa viikonjatkoa xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti