agilitytreenausta.

Heipsan ja ihanaa viikonalkua! Eilen käytiin taas pitkästä aikaa treenailemassa agilitya muun shibaporukan kanssa ja muutaman viikon tauko kyllä näkyi. Nova oli niin innoissaan päästessään radalle pitkästä aikaa, että korvat unohtuivat samantien kun astuttiin sisälle ja omalla vuorolla aika meni lähinnä ympäriinsä riehumiseen ja esteitten omatoimiseen treenaamiseen:D Ne harvat kerrat kun sain neidin kiinni saatiin hiukan treenattua sitä, että sinne esteeseen mennään nimenomaa minun käskystäni ja lähettäminen onnistuikin tuolloin ihan hyvin, mutta erikseen ei varmasti tarvitse mainita, että vierellä pysymistä ja ohjeitten kuuntelemista tarvitsee vielä treenata ja reippaasti:D toisinsanoen siis häiriökestävyyttä mielenkiintoisissa paikoissa, kotona tuo tottelee kuin unelma heti kun kaivan namit esiin ja sanon, että aletaan vähän treenaamaan.

Tämä kuva paljastaa musta niin oleellisesti tuon shiban luonteen:D Omistaja maanittelee vaikka millä, yleensä nimenomaa sillä keinolla jolla on parhaiten onnistunut koiraa muuten motivoimaan (meidän tapauksessamme namit), mutta joskus ei vaan kiinnosta:D Tosiaan, välillä mietin miksen päätynyt johonkin paimenkoiraan tai vastaavaan... Ei vaan, on tämä silti niin mun rotu, sitäpaitsi onnistumiset tuntuvat vastoinkäymisten jälkeen tuplasti hienommilta!

Lähetykset ovat tosiaan vielä näinkin liioiteltuja, mutta siihen asti kunnes Nova oppii ymmärtämään nuo käskyjen perusideat sekä ennenkaikkea käskyt itsessään, mennään tällä linjalla. Täytyy kyllä tunnustaa, että oli niin hieno katsoa jo vähän vanhempien tekemistä ja menemistä, pääsispä pian tämänkin penskan kanssa kunnolla vauhtiin!

lisää mätsärijuttuja.

... Ja taas joudun vaan pikaisesti kirjoittamaan tekstin alkuun ja heittämään kuvat loppuun tässä kiireessä:D Aiemman postauksen jälkeisiä tapahtumia: viime sunnuntaina oltiin toisissa mätsäreissä, joissa meni jo ihan huipusti paremmin ja Nova sijoittui yli 50 pennun joukosta SIN4! Tänään suunnattiin puolestaan kohti Saloa, jossa oli myös hurja määrä osallistujia vaikka pennut oli tällä kertaa jaettu pieniin ja isoihin Loimaan tavoin, kun viimekerralla oltiin kaikki samassa.

Kävely on parantunut hurjasti, ja Novan liikkuminen oli jo todella itsevarmaa ja nättiä! Pöydällä puolestaan arasteltiin tällä kertaa hieman, sillä vaihtuvat hampaat taitavat ärsyttää eikä suuhun päästetä muita. Aiemmin kun tämä nimittäin on ollut se helppo juttu. No mutta, eiköhän se tuosta kun kokemusta tulee eikä suussa tunnu enää ilkeältä.

Tän päivän saldo oli siis ensimmäistä kertaa punainen nauha ja lopulta värikehässä sijoitus kolmanneksi! Huippua:)

ensimmäinen match show!

Pitkästä aikaa! Mulla nousi kuume viimeöisen valvomisen ja tämänpäiväisen super kylmän sään ja odottelun seurauksena, joten ajatus ei valitettavasti nyt kulje mitenkään jäsennetysti. Höpisen siis nopeasti kaiken tekstin tähän alkuun ja laitan loppuun muutamat päivältä kertyneet kuvat:)

Aamupäivällä puoli kymmenen aikoihin suunnattiin siis auto Turusta kohti Loimaata, jossa Loimaan Seudun Kennelkerho järjesti tänään match show'n eli tietämättömille hieman vapaamuotoisemman koiranäyttelytilanteen. Me lähdettiin paikalle ihan puhtaasti hakemaan kokemusta kehästä - sekä koira että omistaja - ennen maaliskuun 'kunnollista' koiranäyttelyä. Muutamat mätsärit tähän vielä mahtuu näittenkin jälkeen ennen tuota, joten onneksi ei tarvitse ihan debytoida oikeassa näyttelyssä!

Oltiin neljäntenä parina kehässä yhdessä chihuahuan kanssa ja ensiesiintyminen meni Novan pienestä jännityksestä ja tottelemattomuudesta huolimatta tosi hienosti! Välillä joutui hieman repimään oikeaan suuntaan kun kaikki muut hajut ja koirat olisivat kiinnostaneet paljon enemmän, mutta kyllä neiti ihan omin jaloin suostui ravaamaan välistä oikeinkin hienosti! Pöytä puolestaan meni alusta asti todella hienosti, Nova seisoi (ainakin melkein) asennossa paikallaan häntä pystyssä pysyen ja antoi tutkia hampaat ja muut todella nätisti. Tuomari nauroikin että ompa kyllä niin rodunomainen shiba kun muuten pysyttiin todella hienosti, mutta heti kun tuomari siirtyi tutkimaan takapäätä niin Nova tuhahti, katsoi mua epäilevästi ja meinas kovasti istahtaa:D 

Lopputuloksena saatiin siis sininen nauha ja vielä lopuksi sinisten kehässä päästiin kuuden parhaan joukkoon. Huippua! Nova sai tuomarilta palautetta: 'Poikkeuksellisen hieno rotunsa edustaja ja todella nätti siluetti. Rohkea ja itsevarma pentu.' Tästä on hyvä jatkaa (etenkin tuota kehässä liikkumista harjoitellen) :)

joulukuun kolmas.

Ihanaa joulukuun alkua; meillä on tosin ollut kuusi pystyssä jo marraskuun alusta, mutta nyt viimeistään voi alkaa odottelemaan ja fiilistelemään lähestyvää aattoa! En ole pitkään aikaan myöskään ehtinyt tänne blogin puolelle, päivät menevät hirmuisen nopsaan töissä ja loppuaika neidin kanssa kotona uutta oppien ja muuten vaan riehuenx) Niin outoa ajatella, että loppuviikosta Novalle tuleekin jo 4kk täyteen! Tänään mulla onkin ollut vapaapäivä ja ulkonakin sattumalta upea ilma, joten käytin mahdollisuuteni samantien hyväksi, istutin penskan parvekkeen sohvalle ja aloin pitkästä aikaa räpsimään kunnollisia kuvia kamerallani! Kyllä, nyt saan taas siirrettyä kuvia koneelle asti!

Heittelehtivän sään vuoksi Nova on alkanut tiputtelemaan jo pentukarvaansa melko huolella, väritys vaihtuu kovaa vauhtia ja joka paikka tuntuu olevan täynnä karvoja! Ahkerasti harjaillaan neitiä päivittäin, mutta oma peti ainakin on muuttunut mustasta vaaleaksi noin viikossa ja nyt tätä kirjoittaessani läppärin näppäimistölläkin on tainnut joku käydä pudottelemassa... Harjaaminen on myös hieman hankalaa, ei siksi että Nova ei tykkäis siitä vaan siksi, että harja on ehkä hauskin ikinä ja sen kanssa olis ilmeisesti paljon kivempi leikkiä kuin istua paikallaan kun mamma sukii! Nova pyörii kun hyrrä yrittäen läpsiä ja haukahdella ja haastaa kyseistä esinettä leikkiinx) Ihan tyhmä kun se ei innostu!

Ruokapusseja meillä on kulunut pian kolme 2kg kokoista ja ateriarytmi on edelleen tuo kahdesti päivässä, joskin viimepäivinä on alkanut esiintyä selkeästi ruokahalun painottumista iltaan. Aamuruokaa on alkanut jäädä kippoon kamalasti kun taas illalla hotkaistaan kaikki heti ja tunnin sisällä aletaan jo vinkua lisääx) Vielä en kuitenkaan uskalla siirtyä vain yhteen annokseen päivässä, mutta olen suunnitellut siirtyväni 'puolibarffiin' eli toisella aterialla raakaa ja toisella nappulaa, joten täytyy seurailla josko se auttaisi. Kaikki pussit meillä ovatkin olleet eriä, ensimmäinen kasvattajalta tullut ruoka oli Golden Eaglea, jonka jälkeen ollaan käytetty ennen pennun kotiutumista tarjouksesta valmiiksi ostetut ruokapussit - toinen Canagania ja toinen Pure Naturalia. Jälkimmäisen olen huomannut aiheuttavan Novalle hirveää röyhtäilyä, joten sitä tuskin ostetaan enää pussin loputtua. Vielä on jäljellä yksi pussi Barking Heads -merkiltä jota olen alkanut jo sekoittelemaan tuohon Pure Naturaliin, mutta luulen palaavani tuohon Golden Eagleen sen jälkeen. Se on kuitenkin näyttänyt sekä maistuvan että muuten soveltuvan neidille parhaiten.

Pentukurssi päättyikin muutama viikko sitten ja sieltä tarttui todella hyödyllisiä taitoja sekä myös tietoja mukaan. Mä olen aika mestari unohtamaan namit kotiin aina ulos tai muualle lähtiessä, joten haastavimmatkin tilanteet olisi jo varmasti selätetty kunnialla jos olis ollut joka kerta jotain millä motivoida ja kiinnittää koiran huomio itseen. Yleisesti menee kuitenkin todella hyvin, täällä menee niin paljon autoja ja pyöräilijöitä ja muita ihmisiä sekä koiria jatkuvasti ohi, että enää niistä ei olla onneksi moksiskaan. Lajitoverit tottakai aiheuttavat vieläkin pientä intopuhinaa ja pyörimistä hihnassa, mutta tilanteen saa onneksi hyvin helposti laukeamaan. Ehkä ärsyttävin ongelma meillä on tällä hetkellä vetäminen, jota ei siis todellakaan esiinny aina, vaan yleensä lenkit sujuvatkin erittäin mallikkaasti neiti tiukasti mun vierellä tai hieman edellä hihna kuitenkin löysällä kulkien. Kuitenkin välillä on myös niitä ihania päiviä, kun Nova päättää että 'nyt mä en tottele, nyt en jaksa madella tuon ihmisen vauhtia vaan nyt mennään mun ehdoilla!' ja sitten vain lyhyeenkin pissatuslenkkiin saa kulumaan yli puoli tuntia metrin välein pysähdellen. Tiukkana pitäis pysyä, mutta vähemmästäkin sitä turhautuu kun on oikeasti kulkenut sellasen kilsan matkan jatkuvasti kaavalla: jämäkkä pysähdys > 'odota' -käsky > koira pysyy paikallaan nätisti hihnan löystyttyäkin > kävelen koiran kohdalle > 'vapaa' -käsky > otat yhden askeleen ja sama alusta. Tunnustan, että loppulenkistä olen muutaman kerran napannut koiran kainaloon ja kantanut sitten kun ei osata vetämättä kävellä itse. Äh!

Ollaan käyty ahkerasti lemmikkiasemalla pentutreffeillä ja muutaman kerran jo puistoilemassakin tuttujen koirien treffaamisten lisäksi, ja Novassa on ainakin huomannut todella suuren kehityksen siinä miten muitten kanssa käyttäydytään! Alkuun kun leikittiin lähes pelkästään Neron kanssa, tottui tuo vähän rajumpaan sisaruspainiin ja oli samantien alistamassa ja riepottamassa muita tavatessa, mutta nyt osataan mennä jo hienosti ensin rauhassa haistelemaan ja tutustumaan ennen kun käydään päälle. Vieläkin Nova kyllä harrastaa mielellään muitten läpsimistä eikä isojakaan koiria pelätä, mutta todella nätisti osaa silti yleisesti ottaen olla! Ollaan oltu myös tosi onnekkaita kun Nova on päässyt leikkimään kaikenkokoisten koirien kanssa, ja neiti tuleekin todella hyvin juttuun sekä 40kg että 400g kanssax) Pentutreffeillä ollaan myös siirrytty jo isompien puolelle, huomenna olis taas tarkoitus mennä jos vaan saadaan aikataulultaan onnistumaan... Käydään myös mielellään kylässä leikkimässä, ja pientä läpimurtoa on alkanut tapahtua penskan ja mun vanhempieni luona asustelevien kissojen välillä! Viimeksi kun siellä käytiin, eivät kummatkaan enää sähisseet ollenkaan ja jopa meidän ujompi vanhaherra Elmeri, joka ei siis ole aiemmin suostunut Novan kanssa edes samaan huoneeseen, uskaltautui nyt vain metrin päähän neidistä kun väsynyt nukkui pöydän alla! Kyllä niistäkin vielä kavereita saadaan...x)

random kuvaspämmiä.

Puhelimen kamera alkaa jälleen pikkuhiljaa täyttyä neidin kuvista, joten ajattelin taas vaihteeksi päivitellä niitä tännekinx) Kovaa vauhtia mennään eteenpäin, kasvetaan ja opitaan joka päivä lisää, mutta näin pitkän päivän jälkeen ei millään toimi aivot kunnolla (edit: ei toimi siis mulla niin, että muistaisin mitään erittäin kirjoittamisen arvoista:D). Mainittakoon nyt kuitenkin edes se, että tänään tosiaan satoi tuo ensilumi tänne eteläänkin ja voi että miten ihmeissään neiti olikaan! Alkuun ihmeteltiin ensin varovasti, mutta pian jo huomattiinkin sen olevan erityisen kivaa ja alettiin hepuloimaan oikein kunnollax) Hassu

PS. Me niin tarvitaan uusi talutin, toi musta on ollut muuten ihan unelma pituudeltaan ja materiaaliltaan, mutta toi kiinnityshärpäke kamaluus on aivan mahdoton kytkeä helposti yhdellä kädellä pantaan/valjaisiin kiinni!

10. viikon tapahtumia.

Heipsan! Niin nopsaan se aika vaan kuluu, että kohta ollaan jo kymppi ylitetty ja mm. rokotukset lähestyvät hurjaa vauhtia, joitten jälkeen päästäänkin sitten riehumaan vähän vapaammin ja ennen kaikkea vihdoin noihin koirapuistoihin! Eilisessä punnituksessa päästiin jo melkein kolmeen kiloon, joten äkkiä tuo neiti myös kasvaa, vaikkei silti veljiensä tasolle taida yltääx)

Tähän mennessä tämän viikon kohokohta on ehdottomasti ollut eilinen visiitti mun serkulleni, jonka luona käytiin moikkaamassa hänen superisoa rhodesiankoiraansa Miloax) Alkuun Nova suunnisti heti tuttuun tapaan (tätä on tosiaan käynyt aiemminkin kylässä) toisen lelu- ja luukorille ja iski hampaansa kiinni luuhun ennen kuin edes huomasi toisen koiran olemassaoloa. Milo odotteli alkuun portin takana; 35kiloinen pentu kun ei välttämättä osaa innostuneena ottaa huomioon sitä omaa kokoaan kun haluaisi vaan leikkiä toisen kanssax) Tutustutettiin koiria ensin niin, että nostin Novan syliini sohvalle jossa Milo kävi neitiä sitten ensin haistelemassa rauhassa. Hieman taisi Nova silti jännittää, kun alkuun piti hirveästi haukahdella taino kiljahdella Milolle eikä päästetty mielellään hirveän lähelle.



Alkujännityksen jälkeen uskalsivat kuitenkin jo hienosti leikkiä rauhassa, ja jos Novan mielestä Milo kävi liian innokkaaksi, pääsi pöydän väliin sopivasti isompaa piiloon. Vähän ajan päästä väsymys pääsikin jo yllättämään ja uskallettiin jopa syödä samaa luuta yhtaikaa ja tuhista ihan lähekkäinx) Milon pedissä oli myös herättyä kiva painia; siinä osasi isompi pysyä koko ajan maassa jolloin pikkuneiti tomera yritti jopa kiipeillä toisen päällä meiningillä 'jos tuota voisi vaikka vähän koittaa alistaa', hah. Onnistunut kyläilyreissu oli siis kaikenkaikkiaan ja omistaja on superonnellinen, että ensimmäisen kokemukset oikeasti isomman koiran kanssa olivat näin positiivisia ja neiti saa vain toivottavasti lisää rohkeutta, mutta myös varovaisuutta, nöyryyttä ja ymmärrystä miten toimia vieraitten kanssa.



Sellaista siis päästy kokemaan jo tiistaihin mennessä, ja tänään olisi tarkoitus taas suunnistaa Lemmikkiasemalle pentutreffeihin tapaamaan taas uusia ja uusia pieniäx) Olen itsekin ihan älyttömästi enemmän menossa Novan myötä; ennen kun päivät menivät usein vain yksin omia juttuja hoitaessa ja kotona Netflixin äärellä vaan lojuessa, niin nykyään täällä on suunnilleen joka viikko ainakin parina päivänä joku kylässä ja vastaavasti me ollaan paljon käyty myös muualla. Varmasti kuulostaa ihan itsestäänselvyydeltä että näin tapahtuu kun koira taloon tulee, mutta mä en osannut silti ajatella tai varautua tähän. En silti muuttais yhtään mitään, Novasta on tullut meille ihan hurjan rakas jo näissä kolmessa viikossa, ja ihana nähdä miten Joonaskin tulee niin hyvin toimeen pienen kanssax) Ensin touhutaan yhdessä ja sitten on kiva vaan lojua sohvalla hauva sylissä ja lähettää mulle kuvia sylivauvasta töihin! Hah

Kivaa viikonjatkoa xx

historian ehkä lyhyin kuulumispostaus.

Penskoilla pyörähti sunnuntaina yhdeksäs viikko käyntiin ja vaikka itse en ole huomannut Novassa vielä sitten minkäänlaista kasvua, hieman jopa pelästyin tuota allaolevaa kuvaa kun ollaan jo niin ison tytön näköisiä! Liekö sitten kuvakulma vai mikä, mutta varsinkin korvat ja koivet näyttävät ihan älyttömän isoilta. Myös kuvaan tulleet kommentit Facebookissa kielivät neidin kasvupyrähdyksestä, joten kai täällä sitten jotain on tapahtunut vaikkei sitä itse osaakaan hahmottaa jatkuvasti pennun kanssa hääräilevänä.

Eilen illalla toisen pentukurssikerran jälkeen loikoiltiin kaikki kolme mukavasti sohvalla ja alettiin siinä sitten leikkaamaan Novan kynsiä toistamiseen. Tämä kerta meni jo paljon hienommin, ei edes yritetty rimpuilla enää paljoakaan eikä kiljuntaakaan tarvinut enää kuunnella. Tosin yhden kynnen kohdalla neiti vaihtoi hieman asentoa juuri kriittisellä hetkellä, joten ytimeenhän ne sakset napsahtivat. Yllätyin kuitenkin kovasti Novan reaktiota, pieni inahdus vain pääsi ja sen jälkeen ainoastaan tuhahdeltiin kovaan ääneen että 'mitä sä nyt oikein menit tekemään? hohhoijaa'. Verentulo olikin ensimmäinen mistä edes tajusin tuon virheen. Namien perään siis täällä selvästi ollaan;)

Tämä päivä meneekin vaan rentoillessa, meen vasta yövuoroon joten suunnitelmissa olis käydä tässä viereisessä puistossa hieman riehumassa pitkän liinan kanssa kunhan Joonas vaan tulee kotiin. Seuraavaan kertaan!