materialismionnellisuus.

Tosiaan näin vielä muutaman päivän koirattomana on ihana keskittää kaikki se odottamisen tuoma energia ja ajatus tarvikkeitten osteluun ja järjestelyyn, eikö? Mulle oli alunperin selvää että ostan kaiken uutena, en vaan jotenkin osaa käyttää kenenkään vanhaa tavaraa, en saa siihen sitä 'oman' tuntua sitten millään. Tykkään myös ajatella, että uutena ostaessani kestävät tavarat myös käytössä pitempään. No mutta, sen enempiä selittelemättä meinasin nyt lapata nämä kuvat tähän; pääsipä muuten meidän naurettavan iso parvekekin käyttöön ensimmäistä kertaa kun sietä uupuvat vielä kalusteet...

Yleiskuvaa koko komeudesta: viimeisimpänä ostoksena kevythäkki auto- sekä näyttelyreissuille sekä tietenkin tärkeimpänä sunnuntaiselle hakureissulle! Ruokakipot, niitten alusta sekä tuo sininen pehmoturhuus taisivat jäädä kuvaamatta lähikuvana, joten ne näkyvät vain tässä isossa. Oon ollut melko 'merkkiystävällinen' lähes kaiken suhteen; ihan vaan muutama juttu on ostettu muualta kuin Mustista & Mirristä, mutta olen myös todennut heillä olevan tosiaan laajin valikoima ja tuotteita joista itse pidän, joten miksi ei?

Ruokaa mun ei ollut alunperin tarkoitus ostaa niinsanotusti valmiiksi ollenkaan, vaan katsoa ensin rauhassa, miten pennun mukana tuleva ruokapussi pienelle maittaa ja mennä sen mukaan. Viikonloppuisessa Mustin & Mirrin keskusvaraston outlet -tapahtumassa kuitenkin piipahdettua löysin useamman ruokasäkin sellaisessa alennuksessa, ettei oikeastaan edes haittaa vaikkeivat ne pennulle sopisi sitten ollenkaan. Olen noita samaisia merkkejä tutkaillut aiemminkin ja todennut ravintosisällöiltään hyviksi, joten uskalsin ostaa testiin. Samaisesta outletista rohmusin myös kolme pussia tuollaisia kierretikkuja, tuon sinisen pahvikartion sisältäen jotain 'orgaanisia käsintehtyjä' palkitsemisnameja sekä pussillisen puruluita noppien ja ihan pötköjen muodossa. Länsikeskuksen liikkeestä löysin vielä toisenlaisia palkitsemisnameja hintaan kaksi pussia 6€ joten niitä ostin myös neljä testiin. Meinasin täyttää sitten namipussiin koulutuskertoja varten noita kaikkia aina vähän sekaisin motivaation säilymiseksi;)

Kuva hieman ylivalottui, mutta valjaitten todellinen väri näkyykin hyvin tuosta ensimmäisestä kuvasta; ei siis ihan näin vaaleat oikeasti. Nuo valjaat olivat tosiaan ehkä ensimmäinen ostos jonka tein, olen näitä Julius K9 -valjaita jo kauan ihaillut tutuilla koirilla ja päättänyt, että sitten joskus kun olen itse vihdoin omistaja, niin käytän koirallani nimenomaan sitten näitä. Ovathan nämä hieman ehkä muita hintavammat, mutta vievät kyllä laadussa niin mennentullen kaikki, etten epäröinyt hetkeäkään vaikka joudun todennäköisesti tilaamaan vielä kahdesti uudet pennun kasvaessa vanhoista ulos. Kaupunkilenkkejä varten meillä on hyvin yksinkertainen musta nahkatalutin, sillä halusin jonkun kestävän ja ennen kaikkea lyhyen, jonka kanssa koira kävelee nätisti vierellä eikä huitele edellä. Vapaampia maastoja, kuten metsiä ja ulkoilualueita, varten meillä on sitten noin 10metrinen (hienosti itse 'vähän sinnepäin' mitattuna) jälkiliina. Saa koira sitten hieman vapaudentunnetta ja etäisyyttä minuun, muttei kuitenkaan ihan vapaana saa kuljeksia (shiban metsästysvietti on vielä melkoinen, joten sopivan 'saaliin' vilistäessä ohi on turha yrittää kutsua ja komentaa koiraa; se ei tottele). Pantaa en myöskään meinannut etukäteen ensin hankkia, mutta sattumoisin tuolla outlet -päivässä 2€ hintalappu huusi että miksei? Mun silmään näyttää kyllä melko jämptiltä enkä tiedä onko yhtään kasvattajalta tulevaa pentupantaa suurempi, joten saa nähdä tuleeko käyttöön. Tässäkin kuitenkin suosin yksinkertaisuutta (sekä taluttimeen yhteensopivuutta;)).



Pedin päälle aseteltuna onkin sitten kynsisakset, turkkiharja, naksutin (jonka käyttöön tarvis vielä ennen sunnuntaita opetella, oon todella kiinnostunut tästä koulutusmuodosta), kakkapussikotelo ja niitä itse pusseja täyttöä varten. Ostettiin myös muutama ihan vaan koiralle tarkoitettu pyyhe, joilla saa sitten hyvin tassut ja turkin puhtaaksi ulkoilun jälkeen. Jotenkin sellainen fiilis, että tulevat ehdottomasti käyttöön vaikka shibat hyvin siistejä yleensä ovatkin eikä turkkikaan oikeastaan ime yhtään likaa itseensä. Myös sadetakki on odottamassa niitä 'kunnon' syyskelejä, myyjä yritti kaupata mulle kokoa 30, mutta otin kuitenkin tuon yhden isomman eli 33, kun sekin näytti melko äkkiä pieneksi jäävältä mun silmään. Saa nähdä onko tuo nyt sittenkin vielä ihan liian iso Novalle näihin pahimpiin säihin, mutta säätövara ainakin näytti reilulta ja helmaa sai hyvin käärittyä pois kippuran tieltä. Niin ja onhan tuossa tuo namipussikin, jolle tulee varmasti paljon käyttöä näin alkuun kun lähdetään kaikkea opettelemaan.



Viimeisenä vielä lelukori, johon kaipaisin kyllä vieläkin hieman 'täydennystä'. Noi kongit ainakin tuntuivat ihan älyttömän jäykiltä omaankin käteen, joten voi olla ettei Nova niistä hirveästi innostu. Muuten sisältö koostuukin sitten erilaisista palloista, vinkupupusta sekä noista vetonaruista. Musta kuutio on älypeli joka löytyi myöskin sunnuntaina outletista, jännää nähdä miten siitä innostutaan. Niin ja meidän neiti oli niin innoissaan nimenomaan mun kengistä viimeisellä kyläreissulla, että ostin hänelle vastaavat tonne lelukoriin joita on sitten lupa järsiä ja retuutta. Kyseessä siis H&M alle kympin ne kumimaiset balleriinat, joten hirveästi en tuossa ostoksessa menettänyt! Yritän muutenkin pitää sellaisen linjan, että Novan lelut pysyy tossa korissa ja vain sieltä on lupa sitten hakea tavaraa leikkiin, jotta pysyis sitten muut tavarat turvassa ja ehjinä. Saa nähdä mitä siitä mahtaa tulla...

Mutta mutta, tällaista meille siis kertynyt näiden muutaman kuun aikana, enää vain itse pentu puuttuu. Taino varmasti kotiuduttua tulee kamalasti vielä asioita mieleen joita olisi ollut hyvä olla valmiina, mutta sen näkee sitten.

5 päivää pentuun on...

esittely - nova.

Heipsan! Tämännäköinen pikkuneiti - Nova nimeltään - olisi tosiaan saavuttamassa luovutusiän ensiviikon sunnuntaina, jolloin suuntaammekin yhdessä poikaystäväni kanssa hakemaan riiviömme kotiin. Kaikki tavarat ovatkin jo aikalailla valmiina odottamassa pientä tassuttelijaa, joten sunnuntai voisi minun puolestani olla jo vaikka huomenna!

Ajatus blogista lähti alunperin sen takia, että mua itseäni ärsytti hirveästi kun en rodusta kiinnostuttuani löytänyt siitä 'tarpeeksi' tietoa. Päätin joskus, että sitten kun itse olen vihdoin oman kippuran omistaja, haluan antaa myös muille vielä tietämättömille jonkinnäköisen väylän, jonka kautta on mahdollista lueskella enemmän. Shiba inu -rotu on vielä kohtalaisen tuntematon täällä Suomessa, joten tietoa, kasvattajia ja näinollen myöskin pentueita on melko harvassa.

Rodun pariin eksyin joskus hyvinkin perinteisen tavan mukaisesti, eli löysin rotukirjasta kuvan 'kivan näköisestä' koirasta. Jäin ihmettelemään, miksen ole ennen kyseisestä rodusta kuullut, ja lähdin etsimään lisää tietoa. Mitä enemmän luin, sitä enemmän siitä pidin ja tulin yhä varmemmaksi, että olin löytänyt itselleni täysin sopivan koiran. Muina vaihtoehtoina minulla on aina ollut myöskin joitain isompia rotuja, mutta näin kerrostalokaksiossa asuvana jäivät ne lähinnä tuon kokonsa takia pois. Shiba vei voiton myös pitkäikäisyytensä sekä terveytensä puolesta.

Puolivuotta sitten alkoikin se varsinainen oman pennun metsästys. Lähettelin sähköposteja useille kasvattajille ja osan kanssa juttelimmekin enemmän. Alunperin kyselin mahdollisia ensi kevään pentueita, koska mulla ei ollut aavistustakaan, että mahdollisuus olisi jo aiempiin pentueisiin: pennut kun tuntuvat menevän niin sanotusti kuin kuumille kiville. Muutamaan paikkaan oli kuitenkin suunniteltu vielä tämän vuoden puolella pentuja, ja heidän luonaan kävimmekin vierailemassa ja tutustumassa koiriin.

Miten sitten löysin sen 'oman' pentueen? Tutustuin netissä erääseen henkilöön, kun kuulimme olevamme kiinnostuneita samasta rodusta. Valittelin hänelle, miten meidän toivomamme pentuesuunnitelmat menivät enemmän tai vähemmän mönkään, jolloin hän vinkkasi mulle vielä mahdollisesti vapaana olevasta narttupennusta. Laitoin äkkiä kasvattajalle viestiä ja pian oli meillä alustava varaus tuohon prinsessaan. Onneksi sattui kasvattaja olemaan ilmeisesti juuri silloin koneella, sillä en tiedä miten olisi omat hermot kestäneet jos en olisi pikaista vastausta saanut; muistan vieläkin miten innoissani istuin naama ruudussa kiinni ja päivitin sähköpostia vähintään puolen minuutin välein josko olisi vastausta jo tullut! Nyt jälkeenpäin naurattaa, mutta silloin oli kyllä vaikea kirjoittaa edes viestiä poikaystävälle kun kädet tärisi jännityksestä niin paljon! Soitin myös äidilleni heti sovittuani pennun varauksesta ja samat asiat piti selittää alusta alkaen uudestaan seuraavana päivänä kun menin käymään; ei ollut mitään tolkkua puheesta saanut!

4 viikon ikäisiä pentuja kävin siis katsomassa reilu pariviikkoa sitten ja viikkoa myöhemmin vielä yhdessä poikaystäväni kanssa. Juuri Novaa - pentueen pienintä, tumminta ja reippainta narttupentua - olin salaa toivonutkin kuvien ja kasvattajan kertomusten perusteella, ja ekalla vierailulla juuri hän vipelsi sieltä moikkaamaan. Olen myös jossainmäärin haaveillut joskus itsekin kasvattamisesta, mutta ainakin näin ensimmäisen oman koiran kanssa se yhdessä harrastaminen ja tekeminen meni senverran edelle, että meille varmistui tuo aktiivinen ja rohkea pentu.





Postauksen kuvat ovat kasvattajan eilen ottamia 6viikkoiskuvia. Alusta asti ollaan saatu aina viikoittain kuvat joista on ihana seurailla pentujen kasvamista, iso kiitos siis Miialle vielä näistäkin! Tuntuu niin hassulta, että vasta viikko sitten oltiin kylässä; miten aika voikaan mennä näin älyttömän hitaasti tämän asian suhteen? Myöskin näissä kuvissa näyttää neiti jo niin paljon isommalta mitä viikko sitten, ettei samaksi edes meinaa uskoa!

Saatan vielä myöhemmin esitellä itseni erikseen, mutta ainakin näin alkuun pysytään siinä pääasiassa:) Ja ettei ihan liian monimutkaiseksi mene, niin taidan minäkin väsätä vielä toisen samanlaisen postauksen Janeten kanssa, nimittäin sen tarvikepostauksen! Toivottavasti sen jälkeen pääsisinkin jo kirjoittelemaan uudessa kodissaan vipeltävästä kippurasta...