joulukuun kolmas.

Ihanaa joulukuun alkua; meillä on tosin ollut kuusi pystyssä jo marraskuun alusta, mutta nyt viimeistään voi alkaa odottelemaan ja fiilistelemään lähestyvää aattoa! En ole pitkään aikaan myöskään ehtinyt tänne blogin puolelle, päivät menevät hirmuisen nopsaan töissä ja loppuaika neidin kanssa kotona uutta oppien ja muuten vaan riehuenx) Niin outoa ajatella, että loppuviikosta Novalle tuleekin jo 4kk täyteen! Tänään mulla onkin ollut vapaapäivä ja ulkonakin sattumalta upea ilma, joten käytin mahdollisuuteni samantien hyväksi, istutin penskan parvekkeen sohvalle ja aloin pitkästä aikaa räpsimään kunnollisia kuvia kamerallani! Kyllä, nyt saan taas siirrettyä kuvia koneelle asti!

Heittelehtivän sään vuoksi Nova on alkanut tiputtelemaan jo pentukarvaansa melko huolella, väritys vaihtuu kovaa vauhtia ja joka paikka tuntuu olevan täynnä karvoja! Ahkerasti harjaillaan neitiä päivittäin, mutta oma peti ainakin on muuttunut mustasta vaaleaksi noin viikossa ja nyt tätä kirjoittaessani läppärin näppäimistölläkin on tainnut joku käydä pudottelemassa... Harjaaminen on myös hieman hankalaa, ei siksi että Nova ei tykkäis siitä vaan siksi, että harja on ehkä hauskin ikinä ja sen kanssa olis ilmeisesti paljon kivempi leikkiä kuin istua paikallaan kun mamma sukii! Nova pyörii kun hyrrä yrittäen läpsiä ja haukahdella ja haastaa kyseistä esinettä leikkiinx) Ihan tyhmä kun se ei innostu!

Ruokapusseja meillä on kulunut pian kolme 2kg kokoista ja ateriarytmi on edelleen tuo kahdesti päivässä, joskin viimepäivinä on alkanut esiintyä selkeästi ruokahalun painottumista iltaan. Aamuruokaa on alkanut jäädä kippoon kamalasti kun taas illalla hotkaistaan kaikki heti ja tunnin sisällä aletaan jo vinkua lisääx) Vielä en kuitenkaan uskalla siirtyä vain yhteen annokseen päivässä, mutta olen suunnitellut siirtyväni 'puolibarffiin' eli toisella aterialla raakaa ja toisella nappulaa, joten täytyy seurailla josko se auttaisi. Kaikki pussit meillä ovatkin olleet eriä, ensimmäinen kasvattajalta tullut ruoka oli Golden Eaglea, jonka jälkeen ollaan käytetty ennen pennun kotiutumista tarjouksesta valmiiksi ostetut ruokapussit - toinen Canagania ja toinen Pure Naturalia. Jälkimmäisen olen huomannut aiheuttavan Novalle hirveää röyhtäilyä, joten sitä tuskin ostetaan enää pussin loputtua. Vielä on jäljellä yksi pussi Barking Heads -merkiltä jota olen alkanut jo sekoittelemaan tuohon Pure Naturaliin, mutta luulen palaavani tuohon Golden Eagleen sen jälkeen. Se on kuitenkin näyttänyt sekä maistuvan että muuten soveltuvan neidille parhaiten.

Pentukurssi päättyikin muutama viikko sitten ja sieltä tarttui todella hyödyllisiä taitoja sekä myös tietoja mukaan. Mä olen aika mestari unohtamaan namit kotiin aina ulos tai muualle lähtiessä, joten haastavimmatkin tilanteet olisi jo varmasti selätetty kunnialla jos olis ollut joka kerta jotain millä motivoida ja kiinnittää koiran huomio itseen. Yleisesti menee kuitenkin todella hyvin, täällä menee niin paljon autoja ja pyöräilijöitä ja muita ihmisiä sekä koiria jatkuvasti ohi, että enää niistä ei olla onneksi moksiskaan. Lajitoverit tottakai aiheuttavat vieläkin pientä intopuhinaa ja pyörimistä hihnassa, mutta tilanteen saa onneksi hyvin helposti laukeamaan. Ehkä ärsyttävin ongelma meillä on tällä hetkellä vetäminen, jota ei siis todellakaan esiinny aina, vaan yleensä lenkit sujuvatkin erittäin mallikkaasti neiti tiukasti mun vierellä tai hieman edellä hihna kuitenkin löysällä kulkien. Kuitenkin välillä on myös niitä ihania päiviä, kun Nova päättää että 'nyt mä en tottele, nyt en jaksa madella tuon ihmisen vauhtia vaan nyt mennään mun ehdoilla!' ja sitten vain lyhyeenkin pissatuslenkkiin saa kulumaan yli puoli tuntia metrin välein pysähdellen. Tiukkana pitäis pysyä, mutta vähemmästäkin sitä turhautuu kun on oikeasti kulkenut sellasen kilsan matkan jatkuvasti kaavalla: jämäkkä pysähdys > 'odota' -käsky > koira pysyy paikallaan nätisti hihnan löystyttyäkin > kävelen koiran kohdalle > 'vapaa' -käsky > otat yhden askeleen ja sama alusta. Tunnustan, että loppulenkistä olen muutaman kerran napannut koiran kainaloon ja kantanut sitten kun ei osata vetämättä kävellä itse. Äh!

Ollaan käyty ahkerasti lemmikkiasemalla pentutreffeillä ja muutaman kerran jo puistoilemassakin tuttujen koirien treffaamisten lisäksi, ja Novassa on ainakin huomannut todella suuren kehityksen siinä miten muitten kanssa käyttäydytään! Alkuun kun leikittiin lähes pelkästään Neron kanssa, tottui tuo vähän rajumpaan sisaruspainiin ja oli samantien alistamassa ja riepottamassa muita tavatessa, mutta nyt osataan mennä jo hienosti ensin rauhassa haistelemaan ja tutustumaan ennen kun käydään päälle. Vieläkin Nova kyllä harrastaa mielellään muitten läpsimistä eikä isojakaan koiria pelätä, mutta todella nätisti osaa silti yleisesti ottaen olla! Ollaan oltu myös tosi onnekkaita kun Nova on päässyt leikkimään kaikenkokoisten koirien kanssa, ja neiti tuleekin todella hyvin juttuun sekä 40kg että 400g kanssax) Pentutreffeillä ollaan myös siirrytty jo isompien puolelle, huomenna olis taas tarkoitus mennä jos vaan saadaan aikataulultaan onnistumaan... Käydään myös mielellään kylässä leikkimässä, ja pientä läpimurtoa on alkanut tapahtua penskan ja mun vanhempieni luona asustelevien kissojen välillä! Viimeksi kun siellä käytiin, eivät kummatkaan enää sähisseet ollenkaan ja jopa meidän ujompi vanhaherra Elmeri, joka ei siis ole aiemmin suostunut Novan kanssa edes samaan huoneeseen, uskaltautui nyt vain metrin päähän neidistä kun väsynyt nukkui pöydän alla! Kyllä niistäkin vielä kavereita saadaan...x)

random kuvaspämmiä.

Puhelimen kamera alkaa jälleen pikkuhiljaa täyttyä neidin kuvista, joten ajattelin taas vaihteeksi päivitellä niitä tännekinx) Kovaa vauhtia mennään eteenpäin, kasvetaan ja opitaan joka päivä lisää, mutta näin pitkän päivän jälkeen ei millään toimi aivot kunnolla (edit: ei toimi siis mulla niin, että muistaisin mitään erittäin kirjoittamisen arvoista:D). Mainittakoon nyt kuitenkin edes se, että tänään tosiaan satoi tuo ensilumi tänne eteläänkin ja voi että miten ihmeissään neiti olikaan! Alkuun ihmeteltiin ensin varovasti, mutta pian jo huomattiinkin sen olevan erityisen kivaa ja alettiin hepuloimaan oikein kunnollax) Hassu

PS. Me niin tarvitaan uusi talutin, toi musta on ollut muuten ihan unelma pituudeltaan ja materiaaliltaan, mutta toi kiinnityshärpäke kamaluus on aivan mahdoton kytkeä helposti yhdellä kädellä pantaan/valjaisiin kiinni!

10. viikon tapahtumia.

Heipsan! Niin nopsaan se aika vaan kuluu, että kohta ollaan jo kymppi ylitetty ja mm. rokotukset lähestyvät hurjaa vauhtia, joitten jälkeen päästäänkin sitten riehumaan vähän vapaammin ja ennen kaikkea vihdoin noihin koirapuistoihin! Eilisessä punnituksessa päästiin jo melkein kolmeen kiloon, joten äkkiä tuo neiti myös kasvaa, vaikkei silti veljiensä tasolle taida yltääx)

Tähän mennessä tämän viikon kohokohta on ehdottomasti ollut eilinen visiitti mun serkulleni, jonka luona käytiin moikkaamassa hänen superisoa rhodesiankoiraansa Miloax) Alkuun Nova suunnisti heti tuttuun tapaan (tätä on tosiaan käynyt aiemminkin kylässä) toisen lelu- ja luukorille ja iski hampaansa kiinni luuhun ennen kuin edes huomasi toisen koiran olemassaoloa. Milo odotteli alkuun portin takana; 35kiloinen pentu kun ei välttämättä osaa innostuneena ottaa huomioon sitä omaa kokoaan kun haluaisi vaan leikkiä toisen kanssax) Tutustutettiin koiria ensin niin, että nostin Novan syliini sohvalle jossa Milo kävi neitiä sitten ensin haistelemassa rauhassa. Hieman taisi Nova silti jännittää, kun alkuun piti hirveästi haukahdella taino kiljahdella Milolle eikä päästetty mielellään hirveän lähelle.



Alkujännityksen jälkeen uskalsivat kuitenkin jo hienosti leikkiä rauhassa, ja jos Novan mielestä Milo kävi liian innokkaaksi, pääsi pöydän väliin sopivasti isompaa piiloon. Vähän ajan päästä väsymys pääsikin jo yllättämään ja uskallettiin jopa syödä samaa luuta yhtaikaa ja tuhista ihan lähekkäinx) Milon pedissä oli myös herättyä kiva painia; siinä osasi isompi pysyä koko ajan maassa jolloin pikkuneiti tomera yritti jopa kiipeillä toisen päällä meiningillä 'jos tuota voisi vaikka vähän koittaa alistaa', hah. Onnistunut kyläilyreissu oli siis kaikenkaikkiaan ja omistaja on superonnellinen, että ensimmäisen kokemukset oikeasti isomman koiran kanssa olivat näin positiivisia ja neiti saa vain toivottavasti lisää rohkeutta, mutta myös varovaisuutta, nöyryyttä ja ymmärrystä miten toimia vieraitten kanssa.



Sellaista siis päästy kokemaan jo tiistaihin mennessä, ja tänään olisi tarkoitus taas suunnistaa Lemmikkiasemalle pentutreffeihin tapaamaan taas uusia ja uusia pieniäx) Olen itsekin ihan älyttömästi enemmän menossa Novan myötä; ennen kun päivät menivät usein vain yksin omia juttuja hoitaessa ja kotona Netflixin äärellä vaan lojuessa, niin nykyään täällä on suunnilleen joka viikko ainakin parina päivänä joku kylässä ja vastaavasti me ollaan paljon käyty myös muualla. Varmasti kuulostaa ihan itsestäänselvyydeltä että näin tapahtuu kun koira taloon tulee, mutta mä en osannut silti ajatella tai varautua tähän. En silti muuttais yhtään mitään, Novasta on tullut meille ihan hurjan rakas jo näissä kolmessa viikossa, ja ihana nähdä miten Joonaskin tulee niin hyvin toimeen pienen kanssax) Ensin touhutaan yhdessä ja sitten on kiva vaan lojua sohvalla hauva sylissä ja lähettää mulle kuvia sylivauvasta töihin! Hah

Kivaa viikonjatkoa xx

historian ehkä lyhyin kuulumispostaus.

Penskoilla pyörähti sunnuntaina yhdeksäs viikko käyntiin ja vaikka itse en ole huomannut Novassa vielä sitten minkäänlaista kasvua, hieman jopa pelästyin tuota allaolevaa kuvaa kun ollaan jo niin ison tytön näköisiä! Liekö sitten kuvakulma vai mikä, mutta varsinkin korvat ja koivet näyttävät ihan älyttömän isoilta. Myös kuvaan tulleet kommentit Facebookissa kielivät neidin kasvupyrähdyksestä, joten kai täällä sitten jotain on tapahtunut vaikkei sitä itse osaakaan hahmottaa jatkuvasti pennun kanssa hääräilevänä.

Eilen illalla toisen pentukurssikerran jälkeen loikoiltiin kaikki kolme mukavasti sohvalla ja alettiin siinä sitten leikkaamaan Novan kynsiä toistamiseen. Tämä kerta meni jo paljon hienommin, ei edes yritetty rimpuilla enää paljoakaan eikä kiljuntaakaan tarvinut enää kuunnella. Tosin yhden kynnen kohdalla neiti vaihtoi hieman asentoa juuri kriittisellä hetkellä, joten ytimeenhän ne sakset napsahtivat. Yllätyin kuitenkin kovasti Novan reaktiota, pieni inahdus vain pääsi ja sen jälkeen ainoastaan tuhahdeltiin kovaan ääneen että 'mitä sä nyt oikein menit tekemään? hohhoijaa'. Verentulo olikin ensimmäinen mistä edes tajusin tuon virheen. Namien perään siis täällä selvästi ollaan;)

Tämä päivä meneekin vaan rentoillessa, meen vasta yövuoroon joten suunnitelmissa olis käydä tässä viereisessä puistossa hieman riehumassa pitkän liinan kanssa kunhan Joonas vaan tulee kotiin. Seuraavaan kertaan!

novan 8viikkokuulumisia.

(edit: kirjoitin tämän siis jo maanantaina, älkää siis ihmetelkö tuota 'alkanutta viikkoa'. vasta nyt sain postauksen kirjoitettua loppuun ja julkaistua, heh. selatkaa siis mahdollisesti alemmas uudemman toivossa)

Kivaa alkanutta viikkoa! Me aloitettiin päivä nukkumalla pitkään, sillä Nova keikkui illalla hereillä vielä mun päästessäni yövuorosta kotiin, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan ennen kuin neiti yhtäkkiä nukahti sohvalle syliinx) Ollaan tämän kuluneen ensimmäisen koiraviikon aikana huomattu Novalla kaksi täysin toisistaan poikkeavaa persoonallisuutta, jotka ollaan ristitty röhnöpossuksi ja riehupetteriksi. Näiden kahden välillä neiti sitten heittelehtiikin tasaisin väliajoin, eikä mitään neutraalimodea taida löytyäkään. Todellinen ON - OFF pentu meillä täällä. Yleensä - tietenkin - nämä vielä ajoittuvat täysin vääriin ajankohtiin, kuten juuri syömisen jälkeen neiti vetää kuola poskella ympäri asuntoa, kaivaa kaikki lelut esiin korista ja retuuttaa minkä ehtii, kun taas perjantaisella pikkupentujen esikoulukäynnillä päästiin kuuri kurssitilaan sisään, asetin lampaantaljan maahan ja Nova sitten parkkeeraskin itsensä samantien siihen ja nukkui koko tunnin putkeen:D



Kaikenkaikkiaan yhteinen taival on alkanut oikein mallikkaasti, ainoa pahe oikeastaan on hirveä kaikkeen ja kaikkiin kohdistuva hampaitten upottaminen, josta syystä jouduttekin katselemaan hetken ainoastaan näitä puhelinräpsyjä: täällä on nimittäin kameran USB-johto poikki... Sisäsiisti Nova on ollut aikalailla alusta asti, ensimmäisenä aamuna en ehtinyt nousta ja pukea tarpeeksi nopeasti neidin alettua ulvomaan ulko-ovella, joten pissat tuli eteiseen; muuten kaikki onkin tehty hienosti ulos, eikä siellä ole tarvinnut ravata läheskään tunnin välein, vaan rytmiksi on muodostunut suunnilleen: aamupissat 9-10 aikaan, seuraavaksi joskus 2-3 aikaan, iltapäivällä ehkä 7-8 aikoihin ja illalla viimeiseksi noin 12-1. Välillä saa neitiä kyllä olla väkisinkin sinne raahaamassa, varsinkin aamulla saan usein vaan hyvin loukkaantuneen katseen kun olen saanut valjaat laitettua päälle ja monesti neiti kaivautuukin ne päällä takaisin petiinsä jos ei kuitenkaan tarvis lähteä...:D



Aika hyvin on myös ymmärretty ero omien lelujen ja muitten, kiellettyjen tavaroitten välillä niitä johtoja ja mun ihanan pureskeltavia aamutossuja lukuunottamatta. Pikkuhiljaa päästään niistäkin toivottavasti eroon... Esikoulussa sanottiin, ettei pennun kanssa saisi niinkään leikkiä tai sitä saisi innostaa mitenkään, vaan pientä pitäisi nimenomaan vaan pyrkiä rauhoittelemaan. Palloleikit eivät kuulemma ole pienten pentujen leikkejä, eikä pennun saisi antaa vetääkään mitään. Novan lemppariksi on kyllä ehdottomasti noussut kuvassa näkyvän valkoisen pupun järsiminen ja retuuttaminen, mutta myös juuri nuo pallot ja keltavihreä vetonaru on todella kovaa huutoa täällä! Eikai tuo voi nyt niin vahingollista olla niin kauan, kun menee pennun ehdoilla eikä itse vartavasten vedätä pentua?



Kynsien leikkuutakin on täällä harjoiteltu muutamaan otteeseen, melkoiset kiljunnat neidistä sai toisen tassun kohdalla ilmoille (ensimmäisessä oltiin vielä sen verran unten mailla, ettei ehditty vielä ymmärtää mitä vääryyttä siinä nyt tehdään), mutta kaksi viimeistä menivät jo ihan hienosti kun namiakin sai! Bussilla ollaan kuljettu useaan otteeseen ja parhaan mukaan koitettu treffailla tuttujen koiria (ja kissoja), jotta saataisiin neidistä vielä joskus oikein sosiaalinen shibax) Nyt ei kyllä ajatus kulje enää mukana siinä mitä on jo kirjoittanut ja mitä vielä ehkä pitäisi (tässä vaiheessa ollaan siis jo torstaissa), joten koitan kirjoitella lisää kuulumisia sitten taas uuteen postaukseen!

shibatapaaminen.

Ihanaa viikonalkua! Eilen maanantaina koettiin jo ensimmäisiä ihmetyksen hetkiä, kun Turun alueen shibaporukka kokoontui Kupittaanpuistossa. Tarkoitus oli aloittaa pentukurssi, mutta ensimmäisen kurssikerran siirtyessä viikolla ajateltiin käydä moikkailemassa muita shiboja ja tietenkin esittelemässä meidän penska muille. Sunnuntaina ei ainakaan meilläpäin Novan kanssa vielä törmätty muihin ulkoilijoihin, mutta maanantaina päästiin heti aamusta tekemään uusia koiratuttavuuksia; sitä ihmetyksen määrää! Eivät siis olleet ensimmäiset vieraat koirat joihin törmäsimme illan tapaamisessa, vaikka selkeästi ne omat lajikaverit tunnistettiinkin paremmin eikä arasteltu ollenkaanx)

Ennen tapaamista Nero -veli tuli omistajineen bussilla tänne meille, puiston reunalla kun kätevästi asutaan. Hetki siinä meni ennen kuin kippurat ymmärsivät että tuttujahan tässä ollaan, jonka jälkeen alkoikin armoton riehuminen sisarusten välillä! Leikki näytti välillä todella rajulta, Nero kun ei tainnut oikein pitää siitä, ettei Nova niin vaan alistunutkaan vaan painoi samalla mitalla veljensä päälle. Kohta kuitenkin tuhistiin jo yhdessä sohvan alla ja saivat pennut hyvin levättyä ennen tapaamiseen lähtöä. Illalla lähdettiin vielä Novan kanssa moikkaamaan mun vanhempia ja siellä asuvia katteja, joten paljon uusia tuttavuuksia tuli tehtyä päivän aikana. Aamulla neiti kyllä sitten nukkuikin reippaasti melkein kahdeksaan, jes! Kovasti jo odotetaan velipoikaa takaisin leikkimään<3 

päivä numero 1.

Niin kuin olin aavistellutkin, heräsin tänään jo hyvän aikaa ennen kellon soittoa, vaikka unta ehti tulla vain kevyet 4 tuntia. Innoissani riekuin Joonaksenkin hereille ja aloin vielä häsläämään ympäri asuntoa varmistaen, että kaikki on nyt varmasti koiraystävällistä. Alle tunnissa oltiinkin jo saatu laitettua itsemme lähtökuntoon, lastattua häkki ja peti autoon ja suunta kohti naapurikuntaa alkoi! Täytyy tunnustaa, etten kyllä automatkallakaan osannut vielä jännittää tulevaa, kaikki meni aikalailla hujauksessa ja pian meitä jo rynnättiinkin vastaan ovella tyyliin: "Jee te tulitte! Lähdetäänkö jo?"

Kotimatka sujui erittäin mallikkaasti, Nova istui nätisti sylissä pää kainalossa eikä oikeastaan osoittanut minkäänlaista ikävää vaikka sisarukset vielä autoon mennessä kovasti protestoivat takapihalta siskon lähtöäx) Autossa taisi olla hieman pahoinvointia, mutta mitään ei onneksi tullut ylös, ja pian oltiinkin jo kotipihassa. Hetki ihmeteltiin takapihaa ja kaupungin menoa ennen kuin siirryttiin sisälle. Ovella irrotin Novan hihnasta ja neiti lähti heti tomerana tutkimaan paikkoja, joista etenkin parveke ja isot peilit saivat erityishuomiota: ne on huikeita! Aika pian laitoin Novalle ruuan, jonka jälkeen käytiin pihalla ja sitten kömmittiinkin samantien uuteen petiin tutun lelun kanssa lepäilemään.

Reippaasti pari tuntia Nova nukkuikin, jonka aikana pääsivät lyhyitten yöunien ansiosta väsyneet omistajatkin vähän torkkumaan sen mitä malttoivat pennun vahtimiseltax) Unien jälkeen testattiin uusia leluja, joista tuo kongi taisi viedä ehdottoman voiton täysin päinvastoin odotuksiani: sitä oli niin ihana pureskella ja heitellä! Muuta ei ollakaan vielä sitten keritty tekemään, vaan päivä on tosiaan kulunut melko kivasti noitten perusjuttujen parissa ja uutta paikkaa ihmetellen.

Tultiin just kolmannelta ulkoilukerralta ja nyt taas röhnötetään tuolla pedissä, rankka päivä siis takana! Palaillaan taas myöhemmin uusien kuvien ja juttujen kera!

viimeisen illan fiiliksiä.

Oon onneksi kohtapuoliin lähdössä vanhempien kautta yöksi töihin, sillä jos joutuisin koko illan vaan hyörimään ja pyörimään kotona, tulis musta varmasti ihan hermoraunio! Laskeskelin tuossa, että tasan 15 tunnin päästä olis herätys ja suunta kohti kasvattajaa, apua! Ajattelin tässä vielä nopeaan listata tosiaan tämänhetkisiä fiiliksiä aikani kuluksix)

1) Päällimmäisenä mulla on tällä hetkellä epätodellinen olo; muhun ei ole vieläkään ilmeisesti iskenyt täysin se ajatus, että alle vuorokauden päästä meitä onkin täällä kolme! Muutama viikko meni niin kovissa täpinöissä, että sen laannuttua en ole oikeen osannut olla. Koko ajan kysellään että jännittääkö? Apua, kai mua jonkinverran, mutten osaa tunnistaa sitä enää kun se ei enää ilmene niin vahvana mitä aiemmin.

2) Pieni pelko on toinen joka hiipii aina silloin tällöin mieleen. Mitä jos Nova ei haluakaan lähteä meidän mukaan? Mitä jos pieni itkee ihan hirveästi laumansa perään eikä tykkää yhtään olla meillä? Mitä jos teenkin kaiken väärin; en onnistu kouluttamisessa enkä ruokinnassa enkä lenkittämisessä ja ja ja... Koitan kuitenkin häätää näitä ajatuksia aina miettimällä, että jokaisella on ollut joskus se ensimmäinen koiransa sekä sillä, että eiköhän homma ala luistamaan sitten kun Nova tosiaan on täällä ja kaikki konkretisoituu. Maalaisjärjellä, johdonmukaisuudella ja kasvattajan ohjeilla pärjää varmasti pitkälle!

3) Innostus; se ihanin! En malta millään odottaa, että päästään kokemaan kaikkea uutta yhdessä ihan peruskäskyjen ja kotielämän harjoittelusta erilaisten harrastusjuttujen kokeilemiseen! Oon saanut nytjo hurjasti uusia tuttavuuksia erilaisten nettifoorumien kautta liittyen tähän pennun tulemiseen ja varmasti niitä tulee vielä suuri määrä lisää Novan kotiuduttua, kun päästään lenkkipoluille ja koirapuistoihin esittäytymäänx) Turussa on onneksi ihanan paljon shiboja jo valmiiksi ja paljon yhteistekemistä niitten omistajille, joten sitäkin kautta päästään sosialistamaan prinsessaa samantien. Myös sukulaisilla, kavereilla ja tutuilla on ihan kivasti koiria, joitten kanssa päästään järkkäilemään koiratreffejä kun vaan aikataulut täsmäävät.

Huomenna palaillaankin jo sitten kotiutumispostausten muodossa varmasti molemmat, kuvia tulee varmasti räpsittyä koko loppuvuoden edestä! Enää puhutaan tunneista... x) 

materialismionnellisuus.

Tosiaan näin vielä muutaman päivän koirattomana on ihana keskittää kaikki se odottamisen tuoma energia ja ajatus tarvikkeitten osteluun ja järjestelyyn, eikö? Mulle oli alunperin selvää että ostan kaiken uutena, en vaan jotenkin osaa käyttää kenenkään vanhaa tavaraa, en saa siihen sitä 'oman' tuntua sitten millään. Tykkään myös ajatella, että uutena ostaessani kestävät tavarat myös käytössä pitempään. No mutta, sen enempiä selittelemättä meinasin nyt lapata nämä kuvat tähän; pääsipä muuten meidän naurettavan iso parvekekin käyttöön ensimmäistä kertaa kun sietä uupuvat vielä kalusteet...

Yleiskuvaa koko komeudesta: viimeisimpänä ostoksena kevythäkki auto- sekä näyttelyreissuille sekä tietenkin tärkeimpänä sunnuntaiselle hakureissulle! Ruokakipot, niitten alusta sekä tuo sininen pehmoturhuus taisivat jäädä kuvaamatta lähikuvana, joten ne näkyvät vain tässä isossa. Oon ollut melko 'merkkiystävällinen' lähes kaiken suhteen; ihan vaan muutama juttu on ostettu muualta kuin Mustista & Mirristä, mutta olen myös todennut heillä olevan tosiaan laajin valikoima ja tuotteita joista itse pidän, joten miksi ei?

Ruokaa mun ei ollut alunperin tarkoitus ostaa niinsanotusti valmiiksi ollenkaan, vaan katsoa ensin rauhassa, miten pennun mukana tuleva ruokapussi pienelle maittaa ja mennä sen mukaan. Viikonloppuisessa Mustin & Mirrin keskusvaraston outlet -tapahtumassa kuitenkin piipahdettua löysin useamman ruokasäkin sellaisessa alennuksessa, ettei oikeastaan edes haittaa vaikkeivat ne pennulle sopisi sitten ollenkaan. Olen noita samaisia merkkejä tutkaillut aiemminkin ja todennut ravintosisällöiltään hyviksi, joten uskalsin ostaa testiin. Samaisesta outletista rohmusin myös kolme pussia tuollaisia kierretikkuja, tuon sinisen pahvikartion sisältäen jotain 'orgaanisia käsintehtyjä' palkitsemisnameja sekä pussillisen puruluita noppien ja ihan pötköjen muodossa. Länsikeskuksen liikkeestä löysin vielä toisenlaisia palkitsemisnameja hintaan kaksi pussia 6€ joten niitä ostin myös neljä testiin. Meinasin täyttää sitten namipussiin koulutuskertoja varten noita kaikkia aina vähän sekaisin motivaation säilymiseksi;)

Kuva hieman ylivalottui, mutta valjaitten todellinen väri näkyykin hyvin tuosta ensimmäisestä kuvasta; ei siis ihan näin vaaleat oikeasti. Nuo valjaat olivat tosiaan ehkä ensimmäinen ostos jonka tein, olen näitä Julius K9 -valjaita jo kauan ihaillut tutuilla koirilla ja päättänyt, että sitten joskus kun olen itse vihdoin omistaja, niin käytän koirallani nimenomaan sitten näitä. Ovathan nämä hieman ehkä muita hintavammat, mutta vievät kyllä laadussa niin mennentullen kaikki, etten epäröinyt hetkeäkään vaikka joudun todennäköisesti tilaamaan vielä kahdesti uudet pennun kasvaessa vanhoista ulos. Kaupunkilenkkejä varten meillä on hyvin yksinkertainen musta nahkatalutin, sillä halusin jonkun kestävän ja ennen kaikkea lyhyen, jonka kanssa koira kävelee nätisti vierellä eikä huitele edellä. Vapaampia maastoja, kuten metsiä ja ulkoilualueita, varten meillä on sitten noin 10metrinen (hienosti itse 'vähän sinnepäin' mitattuna) jälkiliina. Saa koira sitten hieman vapaudentunnetta ja etäisyyttä minuun, muttei kuitenkaan ihan vapaana saa kuljeksia (shiban metsästysvietti on vielä melkoinen, joten sopivan 'saaliin' vilistäessä ohi on turha yrittää kutsua ja komentaa koiraa; se ei tottele). Pantaa en myöskään meinannut etukäteen ensin hankkia, mutta sattumoisin tuolla outlet -päivässä 2€ hintalappu huusi että miksei? Mun silmään näyttää kyllä melko jämptiltä enkä tiedä onko yhtään kasvattajalta tulevaa pentupantaa suurempi, joten saa nähdä tuleeko käyttöön. Tässäkin kuitenkin suosin yksinkertaisuutta (sekä taluttimeen yhteensopivuutta;)).



Pedin päälle aseteltuna onkin sitten kynsisakset, turkkiharja, naksutin (jonka käyttöön tarvis vielä ennen sunnuntaita opetella, oon todella kiinnostunut tästä koulutusmuodosta), kakkapussikotelo ja niitä itse pusseja täyttöä varten. Ostettiin myös muutama ihan vaan koiralle tarkoitettu pyyhe, joilla saa sitten hyvin tassut ja turkin puhtaaksi ulkoilun jälkeen. Jotenkin sellainen fiilis, että tulevat ehdottomasti käyttöön vaikka shibat hyvin siistejä yleensä ovatkin eikä turkkikaan oikeastaan ime yhtään likaa itseensä. Myös sadetakki on odottamassa niitä 'kunnon' syyskelejä, myyjä yritti kaupata mulle kokoa 30, mutta otin kuitenkin tuon yhden isomman eli 33, kun sekin näytti melko äkkiä pieneksi jäävältä mun silmään. Saa nähdä onko tuo nyt sittenkin vielä ihan liian iso Novalle näihin pahimpiin säihin, mutta säätövara ainakin näytti reilulta ja helmaa sai hyvin käärittyä pois kippuran tieltä. Niin ja onhan tuossa tuo namipussikin, jolle tulee varmasti paljon käyttöä näin alkuun kun lähdetään kaikkea opettelemaan.



Viimeisenä vielä lelukori, johon kaipaisin kyllä vieläkin hieman 'täydennystä'. Noi kongit ainakin tuntuivat ihan älyttömän jäykiltä omaankin käteen, joten voi olla ettei Nova niistä hirveästi innostu. Muuten sisältö koostuukin sitten erilaisista palloista, vinkupupusta sekä noista vetonaruista. Musta kuutio on älypeli joka löytyi myöskin sunnuntaina outletista, jännää nähdä miten siitä innostutaan. Niin ja meidän neiti oli niin innoissaan nimenomaan mun kengistä viimeisellä kyläreissulla, että ostin hänelle vastaavat tonne lelukoriin joita on sitten lupa järsiä ja retuutta. Kyseessä siis H&M alle kympin ne kumimaiset balleriinat, joten hirveästi en tuossa ostoksessa menettänyt! Yritän muutenkin pitää sellaisen linjan, että Novan lelut pysyy tossa korissa ja vain sieltä on lupa sitten hakea tavaraa leikkiin, jotta pysyis sitten muut tavarat turvassa ja ehjinä. Saa nähdä mitä siitä mahtaa tulla...

Mutta mutta, tällaista meille siis kertynyt näiden muutaman kuun aikana, enää vain itse pentu puuttuu. Taino varmasti kotiuduttua tulee kamalasti vielä asioita mieleen joita olisi ollut hyvä olla valmiina, mutta sen näkee sitten.

5 päivää pentuun on...

esittely - nova.

Heipsan! Tämännäköinen pikkuneiti - Nova nimeltään - olisi tosiaan saavuttamassa luovutusiän ensiviikon sunnuntaina, jolloin suuntaammekin yhdessä poikaystäväni kanssa hakemaan riiviömme kotiin. Kaikki tavarat ovatkin jo aikalailla valmiina odottamassa pientä tassuttelijaa, joten sunnuntai voisi minun puolestani olla jo vaikka huomenna!

Ajatus blogista lähti alunperin sen takia, että mua itseäni ärsytti hirveästi kun en rodusta kiinnostuttuani löytänyt siitä 'tarpeeksi' tietoa. Päätin joskus, että sitten kun itse olen vihdoin oman kippuran omistaja, haluan antaa myös muille vielä tietämättömille jonkinnäköisen väylän, jonka kautta on mahdollista lueskella enemmän. Shiba inu -rotu on vielä kohtalaisen tuntematon täällä Suomessa, joten tietoa, kasvattajia ja näinollen myöskin pentueita on melko harvassa.

Rodun pariin eksyin joskus hyvinkin perinteisen tavan mukaisesti, eli löysin rotukirjasta kuvan 'kivan näköisestä' koirasta. Jäin ihmettelemään, miksen ole ennen kyseisestä rodusta kuullut, ja lähdin etsimään lisää tietoa. Mitä enemmän luin, sitä enemmän siitä pidin ja tulin yhä varmemmaksi, että olin löytänyt itselleni täysin sopivan koiran. Muina vaihtoehtoina minulla on aina ollut myöskin joitain isompia rotuja, mutta näin kerrostalokaksiossa asuvana jäivät ne lähinnä tuon kokonsa takia pois. Shiba vei voiton myös pitkäikäisyytensä sekä terveytensä puolesta.

Puolivuotta sitten alkoikin se varsinainen oman pennun metsästys. Lähettelin sähköposteja useille kasvattajille ja osan kanssa juttelimmekin enemmän. Alunperin kyselin mahdollisia ensi kevään pentueita, koska mulla ei ollut aavistustakaan, että mahdollisuus olisi jo aiempiin pentueisiin: pennut kun tuntuvat menevän niin sanotusti kuin kuumille kiville. Muutamaan paikkaan oli kuitenkin suunniteltu vielä tämän vuoden puolella pentuja, ja heidän luonaan kävimmekin vierailemassa ja tutustumassa koiriin.

Miten sitten löysin sen 'oman' pentueen? Tutustuin netissä erääseen henkilöön, kun kuulimme olevamme kiinnostuneita samasta rodusta. Valittelin hänelle, miten meidän toivomamme pentuesuunnitelmat menivät enemmän tai vähemmän mönkään, jolloin hän vinkkasi mulle vielä mahdollisesti vapaana olevasta narttupennusta. Laitoin äkkiä kasvattajalle viestiä ja pian oli meillä alustava varaus tuohon prinsessaan. Onneksi sattui kasvattaja olemaan ilmeisesti juuri silloin koneella, sillä en tiedä miten olisi omat hermot kestäneet jos en olisi pikaista vastausta saanut; muistan vieläkin miten innoissani istuin naama ruudussa kiinni ja päivitin sähköpostia vähintään puolen minuutin välein josko olisi vastausta jo tullut! Nyt jälkeenpäin naurattaa, mutta silloin oli kyllä vaikea kirjoittaa edes viestiä poikaystävälle kun kädet tärisi jännityksestä niin paljon! Soitin myös äidilleni heti sovittuani pennun varauksesta ja samat asiat piti selittää alusta alkaen uudestaan seuraavana päivänä kun menin käymään; ei ollut mitään tolkkua puheesta saanut!

4 viikon ikäisiä pentuja kävin siis katsomassa reilu pariviikkoa sitten ja viikkoa myöhemmin vielä yhdessä poikaystäväni kanssa. Juuri Novaa - pentueen pienintä, tumminta ja reippainta narttupentua - olin salaa toivonutkin kuvien ja kasvattajan kertomusten perusteella, ja ekalla vierailulla juuri hän vipelsi sieltä moikkaamaan. Olen myös jossainmäärin haaveillut joskus itsekin kasvattamisesta, mutta ainakin näin ensimmäisen oman koiran kanssa se yhdessä harrastaminen ja tekeminen meni senverran edelle, että meille varmistui tuo aktiivinen ja rohkea pentu.





Postauksen kuvat ovat kasvattajan eilen ottamia 6viikkoiskuvia. Alusta asti ollaan saatu aina viikoittain kuvat joista on ihana seurailla pentujen kasvamista, iso kiitos siis Miialle vielä näistäkin! Tuntuu niin hassulta, että vasta viikko sitten oltiin kylässä; miten aika voikaan mennä näin älyttömän hitaasti tämän asian suhteen? Myöskin näissä kuvissa näyttää neiti jo niin paljon isommalta mitä viikko sitten, ettei samaksi edes meinaa uskoa!

Saatan vielä myöhemmin esitellä itseni erikseen, mutta ainakin näin alkuun pysytään siinä pääasiassa:) Ja ettei ihan liian monimutkaiseksi mene, niin taidan minäkin väsätä vielä toisen samanlaisen postauksen Janeten kanssa, nimittäin sen tarvikepostauksen! Toivottavasti sen jälkeen pääsisinkin jo kirjoittelemaan uudessa kodissaan vipeltävästä kippurasta...